Uusi ystäväni Kindle

Tässä kuussa en ole lukenut paljoakaan perinteisiä kirjoja, sillä ostin itselleni Kindlen ja olen nyt ihastellut sitä vajaat kolme viikkoa. Kyseinen laite on osoittautunut erittäin näppäräksi. Vaikka en vielä olekaan ostanut Kindleeni kuin yhden kirjan (ja saanut yhden lahjaksi), olen jo löytänyt sinne monenlaista ilmaista täytettä.

Tajusin ilokseni, että Project Gutenbergin -sivuilta voi ladata kirjoja myös Kindle-versioina. Latasin sieltä siis nipun Jane Austenin teoksia, joiden uusintalukua olin ennättänyt miettiä jo tovin. Nyt olen lukenut Kindlellä Persuasionin ja Pride and Prejudicen ja seuraavana lienee vuorossa Emma. Kieli on tosin hieman hidastanut lukemistani, sillä olen tottunut lukemaan englanniksi vain uudempaa kirjallisuutta.

Koska pelkän Ylpeyden ja ennakkoluulon verran Darcya ja Elizabethia ei riittänyt, löysin itseni pitkästä aikaa lukemasta fanfictionia. Suureksi riemukseni myös totesin, että fanfictioninkin voi kätevästi ladata Kindleen! Tietokoneen näyttö tuntuu nimittäin Kindlen jälkeen entistä kirkkaammalta ja ilkeämmältä, eli houkutus lukea kaikki mahdollinen Kindleltä on varsin suuri.

Kindle-ihastuksissani voisin listata vielä muutaman huomion Kindlen hyväksi (verrattuna perinteiseen kirjaan): Kindleä ei tarvitse pidellä auki, se on kevyt, ei tarvitse tuskailla liian lähelle taitetta hivuttautuvan tekstin kanssa ja tekstin kokokin on aina sopiva (sitä voi itse muuttaa). Lisäksi on todella kätevää, kun Kindlessä on mukana sanakirja (englanti-englanti), jota on erittäin helppo käyttää lukemisen lomassa.

Hehkutuksesta huolimatta keksin kyllä myös negatiivisia puolia Kindlestä. Ensinnäkin oletan, että suomenkielistä luettavaa Kindlelle ei oikein ole saatavissa. (Jos jollakin on varmaa tietoa asiasta, minua voi valaista.) Ostin kuitenkin oman laitteeni sitä ajatellen, etten enää täyttäisi kirjahyllyäni halvoilla englanninkielisillä pokkareilla, vaan säilöisin ne jatkossa Kindleen. Tämän takia suomenkielisten e-kirjojen saatavuus ei varsinaisesti huoleta minua.

Hintakysymys on toinen miinuspuoli. Monet pokkarit ovat halvempia paperiversioina ja etenkin käytettyjä kirjoja saa välillä aivan pilkkahintaan. Kuitenkin, koska olen huono luopumaan ostamistani kirjoista, oli jo aikakin alkaa rajoittamaan pokkariostoksiani. Vaikka e-kirja välillä onkin kalliimpi, eipähän ainakaan tule säilytysongelmaa eteen, vaan voin hyvillä mielin säilöä kaikki e-kirjaostokseni.

Kolmantena huolenani on laitteen kestävyys. Minua mietityttävät etenkin laitteen sivuilla olevat näppäimet, joilla vaihdetaan sivua. Nämä ovat eniten käytössä ja pelkään, että ne jossain vaiheessa hajoavat.

Tähän asti olen kuitenkin elellyt Kindleni kanssa hyvin onnellisena. Ostos osoittautui loistavaksi ja olen käyttänyt Kindleä paljon. Täytyy kuitenkin yrittää olla ihastumatta laitteeseen liikaa, sillä kalliiksi tulee, jos kaikki pitäisi saada lukea Kindleltä...

Vuoden verran kirjabloggausta

Blogin 1-vuotispäivän kunniaksi lienee sopivaa hieman pohdiskella tätä blogiani. Päivän kunniaksi päätin myös kokeilla ensimmäistä kertaa ajastaa postaukseni, sillä oikeasti olen tänään muualla kuin koneeni äärellä - olettaen siis, että ajastus onnistuu.

Blogini päivittyi viime vuonna hieman hitaanlaisesti, postauksia kertyi yhteensä 31. Koen kuitenkin tahdin sopivaksi itselleni - en ole erityisemmin stressannut blogiani ja sen pariin on ollut aina mukava palata. Nopeatempoinen päivitystahti ei vain taida sopia minulle. Hyvistä aikeista huolimatta blogi on saattanu jäädä välillä yli kuukaudeksikin päivittämättä. Tekisi mieli luvata, että tänä vuonna kirjoitan vähintään yhden postauksen joka kuukausi ja että yrittäisin saada kirjoitettua jotain kaikista lukemistani kirjoista. Koska en kuitenkaan edelleenkään halua stressiä blogistani, en lupaa mitään.

Kuten jo aiemminkin totesin, luin vuonna 2011 44 kirjaa, joka oli tuplasti enemmän kuin edellisenä vuonna. En usko, että kasvanut kirjamäärä johtuu pelkästään tästä blogistani, vaan ennemminkin luulen, että koska olen taas ollut innostuneempi kirjoista, olen myös halunnut kirjoittaa blogia lukemisistani. Sen sijaan voisin veikata lukeneeni monipuolisemmin blogin ansiosta. En ole jumittanut vain joihinkin muutamiin sarjoihin, vaan lukenut varsin monenlaisia fantasia-kirjoja. Lisäksi olen pyrkinyt sinnikkäästi lukemaan kaikki aloittamani kirjat loppuun - vain yksi vuonna 2011 aloittamani kirja taitaa jäädä lukematta.

Ainoa blogihaasteeni viime vuonna oli lukea kaikki vuoden 2011 Tähtifantasia-ehdokkaat. Onnistuin haasteessani ja pidin tästä haasteesta siinä määrin, että olen suunnittellut myös tänä vuonna lukevani tulevat ehdokkaat. Suunnitelmista huolimatta kokoava postaus aiheesta jäi viime vuonna kirjoittamatta, joka hieman harmittaa. Tänä vuonna tavoitteena olisikin ehdokkaat luettuani kirjoittaa omasta voittajasuosikistani.

Minulla on ollut myös muutama ääneenlausumaton haaste itselleni. Näillä haasteilla ei ole mitään aikarajaa, mutta aina ajoittain olen näihin liittyviä kirjoja lukenut. Ensinnäkin tavoitteenani on lukea kaikki Vaskikirjojen julkaisemat kirjat. Tällä hetkellä Vaskikirjat on julkaissut 12 kirjaa, joista olen lukenut 8. (Suosikkini lukemistani on ollut Ellen Kushnerin Thomas Riiminiekka, jonka luin jo ennen tämän blogin aloittamista.) Toisena tavoitteenani on lukea kaikki aiemmatkin Tähtifantasia-ehdokkaat, joista lukematta on vielä kymmenen. Kolmantena tavoitteena olen ajatellut lukea myös Kuvastaja-palkinnon voittaneet teokset, joista lukematta on seitsemän, eli suurin osa. En aio seurata näitä "haasteitani" mitenkään blogissani, mutta voisin ehkä lisätä blogiteksteihin näihin liittyvät tunnisteet.

Olen vähitellen muokkaillut blogiani omasta mielestäni toimivampaan muotoon. Aluksi blogitekstien tunnisteet olivat hyvin erilaisia kuin ne ovat nyt. Totesin jossain vaiheessa, etten pitänyt kirjojen luokittelusta tiettyihin tyylilajeihin, joten poistin nämä ja sen sijaan luokittelin postaukseni kirjailijoiden mukaan. Lisäsin myös kirjojen arvosanat tunnisteisiin, sillä koin niiden selkeyttävän mielipiteitäni. Annan joka tapauksessa kirjoille arvosanat Risingshadowin tietokantaan, joten yhtä hyvin voin myös mainita arvosanat blogissani. Lopullinen päätös arvosanojen lisäämisestä syntyi kirjoitettuani arvostelun Tuulen nimestä. Minulla oli kirjaa kohtaan hyvin suuret odotukset, jotka eivät täysin täyttyneet. Pettymykseni heijastui kirjoituksestani, mutta mikäli antamani arvosana (4/5) olisi ollut alusta asti tiedossa, olisi lopullinen mielipiteeni kirjasta tullut selkeämmin esille.

Minulla ei ole mitään erityisiä perusteita, joiden mukaan arvosanat annan, mutta esimerkiksi Goodreadsin tulkinnat arvosanoista vastaavat aika hyvin omia ajatuksiani kirjoista. Viittä tähteä en anna kirjalle helpolla, kun taas neljä olen antanut varsin monille. Viime aikoina olen opetellut antamaan reilusti myös kakkosia sellaisen ansaitseville. Mikäli kirja ei tunnu omalta, ei minun tarvitse antaa sille kummoista arvosanaakaan. Ykkösiä sen sijaan en oikein osaa antaa ja epäilen, että ykkösen ansaitseva kirja saattaisi jäädä lukematta loppuun.

Jokseenkin sekalaisia ajatuksia tuli nyt kerättyä tähän postaukseen. Monet näistä ovat kuitenkin sellaisia, joista olen ajatellut kirjoittaa, mutta en ole sitten kuitenkaan tullut sitä tehneeksi. Synttäripostaus tuntui nyt sitten hyvältä hetkeltä pohtia omaan blogiin liittyviä seikkoja ääneen. Heräsikö teille lukijoille jotain ajatuksia tästä sekametelisopasta?

P.S. Täytyy vielä hieman hehkuttaa, tilaamani Kindle saapui "eilen". Päivän kokeilun perusteella olen aivan ihastunut. <3

Ajatuksia vuonna 2011 luetuista kirjoista

Tarkoitukseni oli pohdiskella viime vuoden lukemisiani blogini 1-vuotispostauksessa, mutta koska se venyi jo muutenkin pitkäksi, ansainnee tämä aihe aivan oman postauksensa. (Kyseinen vuosipäivähän on vasta tulossa, mutta kirjoitin jo postauksen miltei valmiiksi.)

Olen kirjoittanut vuoden 2011 kirjoista jo toisaalle, joten päätin nyt härskisti kierrättää saman tekstin tänne blogiinkin. Kerrotaan kuitenkin vielä bonuksena, että tänä vuonna luin yhteensä 44 kirjaa. Vaikka summa ei kovin suuri olekaan, on se kuitenkin tuplasti enemmän kuin edellisenä vuonna.

Vuoden paras kirja
Ykkössijan jakavat Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta ja Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Molemmissa kirjoissa oli upea tunnelma ja jo nyt tekisi mieli lukea kirjat uudelleen. En yleensä ole hirveästi lukenut suomalaisten kirjailijoiden tuotoksia, mutta ilmeisesti kannattaisi.

Muita top10-listaan nousevia sekalaisessa järjestyksessä
- Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus
- Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
- Patrick Rothfuss: The Name of the Wind
- Patrick Rothfuss: Wise Man's Fear
- Jeff VanderMeer: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki
- Uuskummaa? Modernin fantasian antologia
- J. Pekka Mäkelä: Alshain
- Suzanne Collins: Nälkäpeli

Vuoden positiivinen yllättäjä
Robert Jordanin ja Brandon Sandersonin The Gathering Storm. Sarjan edelliset osat ovat olleet viihdyttäviä, mutta eivät mitenkään ihmeellisiä. Brandon Sanderson toi sarjaan uutta potkua.

Vuoden kirjailijalöytö
Pasi Ilmari Jääskeläinen. Rakastuin herran tuotantoon. Upeita tunnelmia, juuri sopivasti vinksahtanutta ja outoa.

Vuoden kirjapettymys
Scott Lynchin Locke Lamoran valheet. Luin kirjasta etukäteen vain positiivisia kommentteja, mutta jostain syystä kirja ei uponnut minuun lainkaan. Jouduin taistelemaan itseni loppuun, odottaen toiveikkaana, että kirja yhtäkkiä vielä paranisi.

Kahden tähden kirjoja

Neljän tähden kirjojen vastapainoksi täytynee mainita, että olen lukenut viime aikoina myös heikompiakin tapauksia. Näiden joukkoon lukeutuvat Hal Duncanin Pako Helvetistä! ja Fritz Leiberin Lankhmarin varkaat. Kummatkin kirjat olivat juonellisesti ihan toimivia, mutta eivät vain saaneet missään vaiheessa minua innostumaan niistä. Nyt noin kuukausi (alle tai päälle) lukukokemuksen jälkeen tuntuu siltä, että kirjat eivät herätä enää mitään ajatuksia tai fiiliksiä. Molemmat kirjat olivat kuitenkin sen verran lyhyitä, että jaksoin ponnistella ne loppuun, eikä jälkikäteen tarvinnut harmitella, kun oli mennyt tuhlaamaan aikaansa näihin.

Myös joululomakirjani - M. G. Soikkelin Kuninkaantekijät ja J. R. Wardin Lover Revealed - mahtuvat tämän otsikon alle, eli kovin loistavia teoksia ei tullut pakattua laukkuun. Tähän kirjojen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin ja tuntuu hieman sopimattomalta käsitellä näitä samassa kappaleessa. Soikkelin Kuninkaantekijöistä olisin halunnut pitää. Kirjalla oli hieno kansi ja sen takakansiteksti oli houkutteleva. Lukukokemuksena kirja tuntui kuitenkin hieman pitkäveteiseltä ja hypähtelevältä. Tarinassa olisi ollut aineksia parempaankin eli vaikka en tästä teoksesta oikein innostunutkaan, lukisin mielelläni Soikkelilta vielä jotain muuta.

J. R. Wardin vampyyrihömppäsarjassa pääsin neljänteen osaan. Edellisten osien perusteella tiesin mitä odottaa, liiankin kanssa. Kirja kierrätti samoja juonikuvioita kuin edellisetkin kirjat ja päähenkilöpariskunta souti ja huopasi loputtomiin. Ärsytyksekseni aloin myös kiinnittää huomiota siihen, että kaikki henkilöt tuntuivat puhuvan samalla tavalla. Kaikki veljeskunnan jäsenet kutsuivat Butchia nimellä "Cop" ja kaikki käyttivät jatkuvasti sanoja "my man" puhuessaan miespuolisille ystävilleen. Varmasti esimerkkejä löytyisi muitakin, mutta nämä hyppäsivät minun silmilleni - enkä yleensä kiinnitä tällaisiin asioihin erityisemmin huomiota. Kaikesta valituksesta huolimatta olen kuitenkin aloittanut lukemaan jo sarjan viidettä osaa...

J. Pekka Mäkelä: Alshain

Aloitin kirjoittamaan J. Pekka Mäkelän Alshainista jo marraskuussa, mutta kirjoitus jäi kesken. Vaikka lukemisesta on nyt jo jonkin aikaa, haluan kuitenkin tuoda kyseisen kirjan blogiini. En normaalisti lue scifiä (siis koskaan), mutta koska kaipasin jotain erilaista luettavaa, päätin yrittää päästä ennakkoluulojeni ylitse. Tartuin juuri Alshainiin, koska sitä suositeltiin minulle kirjana, josta olisi helppo lähteä tutustumaan scifiin. Epäilin kuitenkin kirjaan tarttuessani, jaksaisinkohan sittenkään lukea sitä kokonaan.

Epäluuloni osoittautuivat perusteettomiksi ja Alshain tarjosi mielenkiintoisen ja hienon lukukokemuksen. Hankalia termejä ei kirjassa pahemmin ollut ja tarina oli hyvin inhimillinen, kietoutuen kirjan päähenkilöiden (etupäässä ei-tieteellisten) ongelmien ympärille.

Kirjan tarina koostuu viidestä osasta, joista kullakin on oma kertojansa. Tarinat lomittuvat toisiinsa ja niistä rakentuu yhtenäinen kokonaisuus. Ensimmäisen osan kertojana on Maasta Alshainiin muuttanut mies, joka koettaa tutustua ja sopeutua itselleen uuteen ja outoon kulttuuriin. Tämä sopeutuminen ja oudon kulttuurin ihmettely oli mielestäni koko kirjan parasta antia ja olinkin hieman pettynyt, kun muut kirjan kertojat olivat Alshainissa paljon paremmin kotonaan. Pidin kuitenkin kirjasta myös kokonaisuudessaan, joten kovin pitkään en asiaa muistanut harmitella.

Suosittelen itsekin Alshainia sellaiselle, joka ei scifiä normaalisti lue, mutta haluaisi kuitenkin kokeilla. Tämän jälkeen mieleni perukoille jäi kytemään ajatus siitä, että ehkäpä voisin lukea hieman lisääkin scifiä. (Suosituksia sainkin jo tukun lisää.)