Tähtifantasia 2012

Niinhän siinä sitten kävi, että luin viimeisen Tähtifantasia-ehdokkaan vasta perjantaina loppuun, enkä sitten enää ennättänyt kirjoittamaan siitä tai ehdokkaista yleisemmin ennen voittajan julkistamista. Mikäli joku ei vielä tiedä, niin palkinto meni Andrzej Sapkowskin Kohtalon miekalle eli Noituri-sarja palkittiin toisena vuonna peräkkäin.

Olin kuuntelemassa voittajan julkistamista paikan päällä Finnconissa ja oli mielenkiintoista päästä kuulemaan Jukka Halmeen ja varjoraadin kommentteja palkinnosta ja ehdokkaista. Paneelin alussa varjoraati (Sari Polvinen ja Marko Kivelä) kritisoi ehdokasasettelua. He kokivat, että ehdokkaiksi päätyy liian paljon marginaalista fantasiaa ja toinen raadin jäsenistä kaipasi myös nuorille suunnattuja fantasiakirjoja ehdokkaiden joukkoon. Varsinaisen raadin edustaja Jukka Halmekin myönsi, että ehdokkaina olisi ehkä voinut myös olla joitain muitakin teoksia ja mainitsi, että mahdollisesti jatkossa ehdokkaiden valintaa tekemään saatettaisiin ottaa laajempikin esiraati.

Olen itse valitettavasti lukenut aivan liian vähän vuoden 2011 fantasiakirjoja, jotta osaisin pohtia, mitkä kirjat olisivat minun mielestäni kuuluneet ehdokaslistalle. Mielelläni kuitenkin hahmottaisin suomennettujen uutuuksien kenttää paremmin ja mietinkin, että ehkäpä tänä vuonna ennättäisin lukemaan enemmän kuin vain pari uutuusfantasiakirjaa ennen ehdokkaiden julkistamista.

Oma ennakkosuosikkini voittajaksi oli China Miévillen Toiset, vaikka aivan fantasiakirjaksi en sitä kokenutkaan. Varjoraadin edustaja kuitenkin hahmotti kirjan fantastisen ulottuvuuden minua paremmin. Hänen mukaansa kirjan maailma tekee siitä fantasiaa - Besźeliä tai Ul Qomaa ei ole olemassa reaalimaailmassa. Paneelia kuunnellessa tämä perustelu kuulosti erittäin hyvältä, mutta nyt alan kyseenalaistaa sen. Tekevätkö keksityt ja omalaatuiset paikat kirjasta vielä fantasiaa? Yleisesti ottaen Toiset tuntui olevan varjoraadin suosiossa ja toinen raatilaisista veikkasikin kyseistä kirjaa voittajaksi. (Hesarin yli-innokas uutisointi oli puolestaan spoilannut toisen varjoraatilaisen, joten hän ei esittänyt voittajaveikkausta.)

Vaikka toivoin Toisille voittoa, henkilökohtainen suosikkini kirjoista oli viimeiseksi lukemani Ali Shawn Tyttö joka muuttui lasiksi. Kuvailisin kirjaa kauniiksi, herkäksi ja taianomaiseksi. Kirjassa ei kuitenkaan ollut samaa syvyyttä kuin Miévillen Toisissa ja luultavasti tästä syystä en kuitenkaan kokenut Shawn kirjaa voittajaehdokkaana, vaikka tarinana siitä eniten pidinkin. Varjoraadin mielestä kirja puolestaan oli liian nokkela ja omassa surkeudessaan pyöriskelevä eli heidän suhtautumisensa ei ollut kovin innostunutta.

Palkinnon voittaja Kohtalon miekka oli ehdokkaiden joukosta perinteisin fantasiaromaani. Se ei kuitenkaan kuulunut omiin ennakkosuosikkeihini ja olin varsin yllättynyt, että voittaja oli juuri tämä kirja. Sen lisäksi, että palkinto meni Noiturille edellisenäkin vuonna, pidin sarjan ykkösosasta enemmän ja sekä Toiset että Tyttö joka muuttui lasiksi olivat mielestäni parempia. Varjoraati puolestaan kehui Kohtalon miekkaa paremmaksi kuin ykkösosa ja arvosti kirjan kieltä.

Hal Duncanin Pako helvetistä! ei tuntunut herättävän varjoraadissa paljoakaan enempää innostusta kuin minussa ja sitä kuvailtiin muun muassa elokuvakäsikirjoitusmaiseksi. Kultatukka, tähtönen puolestaan sai ehdokkaana kritiikkiä siitä, että siinä oli hyvin rajallinen fantasiaelementti. Lisäksi sain sen fiiliksen, että kirjaa ei muutenkaan ehkä oikein pidetty ehdokkaaksi sopivana kirjan teeman takia. On tosin myös mahdollista, että raatilaiset puhuivat yleisemmällä tasolla kirjan aiheesta ja ajatus kirjan hienoisesta sopimattomuudesta on vain omassa päässäni. Olen nimittäin pyöritellyt mielessäni sitä, pitäisikö Kultatukka, tähtösen kaltaisia kirjoja nostaa esille kuinka paljoa? Minusta kyseinen kirja tasapainoilee sopivuuden rajoilla, eikä se tunnu oikein sopivalta luettavalta etenkään nuoremmille.

John Ajvide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen

Tähtifantasia-ehdokkaiden lukemisen deadline alkaa häämöttää uhkaavan lähellä, sillä tavoitteenani on lukea ja blogata kaikki kirjat ennen kuin voittaja julkaistaan. Ja palkintohan siis jaetaan tämän viikon sunnuntaina Finnconissa. Lukuprojekti on sinänsä jo ihan hyvällä mallilla, sillä viimeinenkin kirja on kohta jo puolessa välissä. Sen sijaan lukemisen raportointi hieman laahaa jäljessä.

Neljäs lukemani ehdokas oli John Ajvide Lindqvistin Kultatukka, tähtönen. Kirja herätti minussa etukäteen varsin ristiriitaisia tunteita, sillä en mielelläni lue kauhua, mutta toisaalta kanssabloggaajien kirjoitukset kirjasta olivat saaneet kiinnostukseni heräämään. Niinpä olin salaisesti tyytyväinen, että joutuisen lukemaan Kultatukka, tähtösen osana Tähtifantasia-projektiani.

Alkuun en oikein innostunut kirjasta, mutta pikkuhiljaa aloin myöntää, että Lindqvist kirjoittaa ja kuvailee tarinaansa todella taidokkaasti. Aloin jopa miettiä, että onko tässä yllättäen oma suosikkini. Kirjassa oli todella hienoja kohtia, kaikesta inhottavuudestaan huolimatta. Loppuun päästyäni jouduin kuitenkin toteamaan, että kirja oli liian kamala ja loppu oli väärällä lailla kamala tehdäkseen kirjasta kamalan hyvää.

Jos fiilikseni olivat ristiriitaiset ennen kirjaan tarttumista, olivat ne sitä paljon enemmän kirjan luettuani. Tässä joitain ajatuksia tuoreeltaan: "Ihan sairas kirja. Upea ja kamala. Ällöttävä ja inhottava. Hirvittävä. Vaikuttava. Ei jätä todellakaan kylmäksi, mutta en tiedä, onko kuitenkaan hyvä, että luin sen. Kohtia, joita ei halua ajatella liian tarkkaan, ajatuksia, joita ei halua ymmärtää. Ajatuksia, joita ei halua muiden ihmisten ajattelevan ja ymmärtävän."

Kirjan inhottavuus oli tarinallisesti hyväksyttävää ennen loppua, mutta aivan lopussa mentiin mielestäni jonkin rajan yli. Loppu tuntui epäloogiselta ja tarpeettoman sekopäiseltä. En kokenut, että tarinan sisäinen logiikka olisi ehdottomasti johtanut siihen, mihin lopulta päädyttiin. Ennen loppua olin valmis ylistämään kirjaa, vaikka suhtauduin siihen etukäteen ennakkoluuloisesti, alku oli venytetty, henkilöt epämiellyttäviä ja tarina kaamea. Hyväksyin aiemmat inhottavuudet osana juonta, mutta loppu alkoi tuntua mässäilyltä, eikä tarina tuntunut enää antavan oikeutusta kaikelle sille irvokkuudelle. Olisin ennemmin toivonut hiljaisempaa ja hämärämpää loppua.

Tiivistetysti: ei löytynyt omaa voittajasuosikkia. Tuoreeltaan olin myös sitä mieltä, että ei enää enempää Lindqvistiä. Kuitenkin nyt kun inhottavimmat yksityiskohdat ovat jo hämärtyneet, voin myöntää, että oli se hyvin kirjoitettu kirja ja ehkäpä saattaisin sittenkin lukea kirjailijalta toisenkin teoksen.

China Miéville: Toiset

Jähmeän alun jälkeen luin lopulta China Miévillen Toiset loppuun. Odotukseni olivat kirjan suhteen hyvin korkealla eivätkä valitettavasti täysin täyttyneet. Toisaalta kirja oli kuitenkin tietyin osin todella kiinnostava ja ajatus lomittuneista kaupungeista kiehtova. Rikosromaani sen sijaan ei ole aivan minun juttuni ja lisäksi kirjan alku oli varsin pitkä ja välillä pitkäveteinen. Loppua kohden juoni muuttui selkeästi kiinnostavammaksi ja Miévillen kuvaus kaupungista ja kaupungista oli välillä erittäin hienoa. Voin edelleen melkein nähdä mielessäni kuvan Corwista, Tyadista ja Dhattista kirjan loppupuolelta, vaikka en normaalisti kovin visuaalinen olekaan.

Koin kirjan enemmän scifinä kuin fantasiana (tosin hyvin vähän scifiä lukevana olen hieman kahden vaiheilla tämän mielipiteen esittämisestä). Toisaalta Toiset on kuitenkin mielestäni mielenkiintoinen lisä Tähtifantasia-ehdokkaiden joukkoon, enkä koe sitä niin ei-fantasiana, etteikö se sopisi tähänkin porukkaan.

En vieläkään usko lukeneeni suosikkiani tämän vuoden Tähtifantasia-ehdokkaista, mutta voin myös olla väärässä. Vaikka Toiset ei välttämättä ollut varsinaisesti parempi kuin Kohtalon miekka, ajaa Miéville kuitenkin Sapkowskin edelle omaa voittajaehdokasta pohtiessani. Noituri-sarjan ensimmäinen osa oli mielestäni toista osaa parempi, joten mielestäni toinen osa ei tarvitsisi enää palkintoa. Toiset puolestaan, vaikka ei ollutkaan aivan yhtä mielenkiintoinen kuin Kohtalon miekka, tarjosi kuitenkin yleisemmällä tasolla jotain enemmän. Sapkowskin kirja oli selkeästi vain jatko-osa, joka ei itsessään tarjonnut minulle sen enempää kuin edeltäjänsäkään, kun taas Miévillen Toisista sain irti enemmänkin kuin vain yksittäisen viihdyttävän lukukokemuksen. En tosin osaa sanoa kuinka mielipiteeseeni vaikuttaa se, että en ole lukenut Miévilleltä (vielä) muita romaaneja.

Toiset oli siis ajoittain hieman tylsä, mutta kuitenkin kiinnostava ja tarjosi ajatuksille pureksittavaa. Inspiroiva kirja, joka lukukokemuksena jätti jälkeensä energisen fiiliksen ja halun lukea lisää Miévilleä. Mikäli kirjan fiilistely jatkuu pitempäänkin, on täysin mahdollista, että alan pitämään Toisia vähitellen varsin varteenotettavanakin voittajaehdokkaana. Luettavanani on kuitenkin vielä kaksi ehdokasta, joista molemmat vaikuttavat kiinnostavilta...

Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka

Toinen lukemani Tähtifantasia 2012 -ehdokas oli Andrzej Sapkowskin Noituri-sarjan toinen osa Kohtalon miekka. Pidin kyseisestä kirjasta huomattavasti enemmän kuin ensimmäisestä lukemastani Tähtifantasia-ehdokkaasta Pako Helvetistä!, mutta en kuitenkaan usko, että Kohtalon miekka on oma voittajaehdokkaani.

Luin Kohtalon miekan jo useampi kuukausi sitten, enkä muista kirjasta enää paljoakaan. Onneksi kuitenkin kirjoitin ajatuksiani ylös heti kirjan luettuani ja näihin muistiinpanoihin olen tukeutunut tätä tekstiä kirjoittaessani. Aivan muistiinpanojeni alkuun olen todennut, että luin kirjan varsin epäotolliseen väliin - heti George R. R. Martinin A Dance with Dragonsin perään, joka oli etenkin loppua kohti mentäessä vaikuttava lukuelämys. Dancen jälkeen Kohtalon miekka tuntui kevyeltä, simppeliltä ja suorasukaiselta.

Kohtalon miekkaa edeltänyt osa Viimeinen toivomus oli enemmän mieleeni. Ensimmäisessä osassa tutustuttiin outoon, kiehtovaan noituri Geraltiin. Novellien perusteella kuva sekä noiturista, että hänen maailmastaan rakentui hiljakseen, kirjailijan tiputellessa palasen siellä, toisen täällä. Toisessa osassa saadaan tietää lisää, mutta noituria ei kuvata enää yhtä mystisenä hahmona, vaan hänestä luodaan kuvaa miehenä, joka ei pohjimmiltaan ehkä sittenkään ole niin erilainen kuin muut.

Kohtalon miekka, kuten Viimeinen toivomus, on novellikokoelma. Edellisestä osasta kirjoittaessani totesin tosin, ettei sitä mielestäni voi kutsua novellikokoelmaksi, vaikka se koostuukin novelleista, sillä kokonaisuus tuntui kuitenkin varsin yhtenäiseltä. Tämä toinen osa tuntuu ehkä selkeämmin novellikokoelmalta, sillä tarinat ovat hieman irrallisempia, vaikka myös näiden tarinoiden väliltä löytyy jatkuvuutta.

Kirjojen rakenne sinällään toimii mielestäni hyvin ja novellit sopivat kuvastamaan noiturin elämää. Geralt kulkee paikasta toiseen, seikkailusta toiseen ja tarinasta toiseen. Hän tutustuu uusiin ihmisiin ja olentoihin, sekä ajoittain törmää myös vanhoihin tuttuihin. Jotkin asiat väistämättä seuraavat mukana tai taustalla, toiset puolestaan jäävät tarinan päättyessä.

Muistiinpanoissani totean, että kirja parani mielestäni huomattavasti loppua kohti ja annoin sille lopulta yhden tähden enemmän, kuin mitä vielä 2/3 kirjasta luettuani olin suunnitellut. Alun novelleissa oli enemmän satunnaisten seikkailujen tunnelmaa, kun taas lopussa novellit kuroutuivat selkeämmin yhdeksi yhtenäisemmäksi tarinaksi, joka jättää odottamaan jatkoa.

Tähtifantasia-ehdokkaat 2012

Vuoden 2012 Tähtifantasia-ehdokkaat on nyt julkistettu ja tittelistä kisaavat seuraavat teokset:

---

• John Ajvide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen (Gummerus) – "Kauhuromaani tutkii vaistojen ja yhteiskunnan häilyvää rajapintaa. Teos vakuuttaa herkällä henkilökuvauksellaan."

• Hal Duncan: Pako helvetistä! (Like) – "Tyylikäs ja omaperäinen pienoisromaani tempaa mukaansa ja iskee vimmalla päin maailman vääryyksiä."

• China Miéville: Toiset (Karisto) – "Vetävästä murhamysteeristä kasvaa henkeäsalpaava kuvaus inhimillisen ymmärryksen ja yhteiskunnan rajojen keinotekoisuudesta."

• Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka (WSOY) – "Itäeurooppalaista laatufantasiaa, joka sekoittaa rohkeasti huumoria ja sadun tenhoa realistiseen kerrontaan."

• Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi (Atena) – "Kaunis, monipiirteinen tarina eristäytymisestä, kohtalosta sekä rakkaudesta."

---

Lista vaikuttaa erittäin hyvältä, vaikka luettuna onkin vasta Pako helvetistä!, josta en edes pitänyt. (Ja nyt harmittaa, kun en kirjoittanut kirjasta muutamaa sanaa enempää, mutta en kuitenkaan aio palata kirjan pariin enää.)

Toiset, Kohtalon miekka ja Tyttö joka muuttui lasiksi ovat jo pitemmän aikaa olleet omalla lukulistalla ja kaksi ensimmäistä vielä omassa kirjahyllyssä. Ehdokkuus tuonee sopivaa potkua näiden lukemiseen. Kultatukka, tähtönenkin vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta lukemieni arvioiden perusteella, mutta myös tarpeettoman kauhulta, minkä takia aioin jättää sen lukematta. Nyt täytynee sitten kuitenkin uskaltautua senkin pariin.