Pahoittelut blogin hiljaisuudesta. Aloitin tämän kuun alusta työharjoittelun toisella paikkakunnalla ja vaikka kirjoja olenkin ennättänyt lukemaan, on bloggaamiseen ja muiden blogien lukemiseen jäänyt paljon vähemmän aikaa. Tämän kuun lukusaldona on ollut J. R. Wardin Lover Awakened, L. M. Montgomeryn Annan unelmavuodet ja Terry Pratchettin Yövartiosto. J. R. Wardin kirjasta ei ole kovin paljoa sanottavaa. Kirja oli viihdyttävää luettavaa, mutta ei mitenkään ihmeellinen. En luultavasti tule palaamaan siihen tämän enempää. Yövartiostosta yritän sen sijaan kirjoittaa jossain vaiheessa oman postauksensa, jotta saan kaikki Tähtifantasia-ehdokkaat käsiteltyä.
Anna-kirjoista innostuin luettuani muiden bloggauksia niistä. Olen aikoinaan lukenut Annat vähintään kaksi kertaa lävitse, mutta siitä oli jo aikaa, eikä tuolloin ollut vielä suomennoksia kirjoista Anna opettajana ja Annan perhe. Aloitin lukemiseni tällä kertaa Annan unelmavuosista, koska en ollut niin kiinnostunut lukemaan Annan lapsuudesta. Olin ajatellut lukea vähitellen kaikki Annat sekalaisessa järjestyksessä, mutta nyt en ole enää aivan varma, jaksanko kuitenkaan lukea kaikkia. Odotin enemmän Annan unelmavuosilta, mutta tarina tuntui kovin suoraviivaiselta ja nopealta. Pidin paljon enemmän edellisenä kesänä uudelleen lukemistani Susan Coolidgen Katy-sarjan viimeisistä osista ja Louise M. Alcottin Kun ruusu puhkeaa:sta. Kyseiset kirjat minulla on ollut jo pitkään omassa hyllyssäni ja olen lukenut ne huomattavasti useammin kuin Anna-kirjat. Ehkäpä siis näiden jälkimmäisten kohdalla mukana oli paljon enemmän nostalgiaa ja omien nuoruusvuosien tunnelmaa - tai sitten ne vain ovat oikeasti parempia.
Anna-kirjoista innostuin luettuani muiden bloggauksia niistä. Olen aikoinaan lukenut Annat vähintään kaksi kertaa lävitse, mutta siitä oli jo aikaa, eikä tuolloin ollut vielä suomennoksia kirjoista Anna opettajana ja Annan perhe. Aloitin lukemiseni tällä kertaa Annan unelmavuosista, koska en ollut niin kiinnostunut lukemaan Annan lapsuudesta. Olin ajatellut lukea vähitellen kaikki Annat sekalaisessa järjestyksessä, mutta nyt en ole enää aivan varma, jaksanko kuitenkaan lukea kaikkia. Odotin enemmän Annan unelmavuosilta, mutta tarina tuntui kovin suoraviivaiselta ja nopealta. Pidin paljon enemmän edellisenä kesänä uudelleen lukemistani Susan Coolidgen Katy-sarjan viimeisistä osista ja Louise M. Alcottin Kun ruusu puhkeaa:sta. Kyseiset kirjat minulla on ollut jo pitkään omassa hyllyssäni ja olen lukenut ne huomattavasti useammin kuin Anna-kirjat. Ehkäpä siis näiden jälkimmäisten kohdalla mukana oli paljon enemmän nostalgiaa ja omien nuoruusvuosien tunnelmaa - tai sitten ne vain ovat oikeasti parempia.