maanantai 25. kesäkuuta 2012

China Miéville: Toiset

Jähmeän alun jälkeen luin lopulta China Miévillen Toiset loppuun. Odotukseni olivat kirjan suhteen hyvin korkealla eivätkä valitettavasti täysin täyttyneet. Toisaalta kirja oli kuitenkin tietyin osin todella kiinnostava ja ajatus lomittuneista kaupungeista kiehtova. Rikosromaani sen sijaan ei ole aivan minun juttuni ja lisäksi kirjan alku oli varsin pitkä ja välillä pitkäveteinen. Loppua kohden juoni muuttui selkeästi kiinnostavammaksi ja Miévillen kuvaus kaupungista ja kaupungista oli välillä erittäin hienoa. Voin edelleen melkein nähdä mielessäni kuvan Corwista, Tyadista ja Dhattista kirjan loppupuolelta, vaikka en normaalisti kovin visuaalinen olekaan.

Koin kirjan enemmän scifinä kuin fantasiana (tosin hyvin vähän scifiä lukevana olen hieman kahden vaiheilla tämän mielipiteen esittämisestä). Toisaalta Toiset on kuitenkin mielestäni mielenkiintoinen lisä Tähtifantasia-ehdokkaiden joukkoon, enkä koe sitä niin ei-fantasiana, etteikö se sopisi tähänkin porukkaan.

En vieläkään usko lukeneeni suosikkiani tämän vuoden Tähtifantasia-ehdokkaista, mutta voin myös olla väärässä. Vaikka Toiset ei välttämättä ollut varsinaisesti parempi kuin Kohtalon miekka, ajaa Miéville kuitenkin Sapkowskin edelle omaa voittajaehdokasta pohtiessani. Noituri-sarjan ensimmäinen osa oli mielestäni toista osaa parempi, joten mielestäni toinen osa ei tarvitsisi enää palkintoa. Toiset puolestaan, vaikka ei ollutkaan aivan yhtä mielenkiintoinen kuin Kohtalon miekka, tarjosi kuitenkin yleisemmällä tasolla jotain enemmän. Sapkowskin kirja oli selkeästi vain jatko-osa, joka ei itsessään tarjonnut minulle sen enempää kuin edeltäjänsäkään, kun taas Miévillen Toisista sain irti enemmänkin kuin vain yksittäisen viihdyttävän lukukokemuksen. En tosin osaa sanoa kuinka mielipiteeseeni vaikuttaa se, että en ole lukenut Miévilleltä (vielä) muita romaaneja.

Toiset oli siis ajoittain hieman tylsä, mutta kuitenkin kiinnostava ja tarjosi ajatuksille pureksittavaa. Inspiroiva kirja, joka lukukokemuksena jätti jälkeensä energisen fiiliksen ja halun lukea lisää Miévilleä. Mikäli kirjan fiilistely jatkuu pitempäänkin, on täysin mahdollista, että alan pitämään Toisia vähitellen varsin varteenotettavanakin voittajaehdokkaana. Luettavanani on kuitenkin vielä kaksi ehdokasta, joista molemmat vaikuttavat kiinnostavilta...

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Robert Jordan & Brandon Sanderson: Towers of Midnight

Robert Jordanin Ajan pyörä -sarja alkaa olla loppusuoralla. Luin juuri loppuun sarjan toiseksi viimeisen osan Towers of Midnightin. Sormet syyhyäisivät myös sarjan päätösosan pariin, mutta valitettavasti se ilmestyy näillä näkymin vasta vuoden 2013 alussa.

Towers of Midnight tarjosi paljon nostalgisia fiiliksiä. Kirjassa vedetään yhteen monia juonikuvioita, joille olen odotellut päätöstä ties kuinka kauan ja tapahtuu asioita, joita olen odottanut tapahtuviksi luultavasti miltei ensimmäisistä kirjoista lähtien. Jossain välissä kirjaa aloinkin jo pohtimaan, että mitä muuta viimeiseen kirjaan jää, kuin viimeinen taistelu, mutta onneksi Towers of Midnight loi myös onnistuneesti odotuksia tulevan suhteen.

Kirjana Towers of Midnight ei mielestäni ollut yhtä hyvä kuin The Gathering Storm, jossa etenkin Randin kuvaus teki minuun suuren vaikutuksen. Towers of Midnightissa Rand nähdään vain muiden silmin, joka oli toisaalta pienoinen pettymys, mutta toisaalta myös hyvä tehokeino. En tarkkaan osaa sanoa, miksi Towers of Midnight ei ollut aivan yhtä hyvä kuin edellinen Sandersonin viimeistelemä osa, mutta ehkä ainakin yksi syy on se, että The Gathering Storm oli kirjana yhtenäisempi ja siinä tuntui olevan oma juonikaarensa. Towers of Midnightissa kuljetetaan kaikkia juonia eteenpäin, josta toisaalta lukijana pidin, mutta josta kuitenkin kirja ehkä kokonaisuutena kärsi. Liian monet näkökulmat ja painotukset hajottivat tarinaa ja näin ollen tiettyä painotusta tai teemaa ei ole kuten edellisessä kirjassa.

Jossain vaiheessa myös pohdin, että ehkä tarina oli liian yllätyksetön. Lukijalle tarjotaan juuri sitä, mitä hän odottaakin, ilman yllätyksiä. On toki hienoa, että kauan odotetut asiat todella tapahtuvat, mutta toisaalta liika ennalta-arvattavuus ei ole hyvä asia. Asiat tuntuivat loksahtelevan paikoilleen turhankin nätisti. Toisaalta en kuitenkaan olisi toivonut enää asioiden pitkittämistä ja mutkistamista. Ehkä tämä on siis enemmänkin koko sarjaa koskeva ongelma - aikaa sitten luodut odotukset olisi voinut myös täyttää jo aikaa sitten ja luoda matkan varrella aina lisää aivan uusia odotuksia. Näin jännitys ja tarinan tuoreus olisivat säilyneet paremmin.

Kokonaisuudessaan Towers of Midnight oli loistava nostalgiatrippi. Harvoin kirja pudottelee tällaista määrää pitkään odotettuja tapahtumia lukijan syliin. Sain hykerrellä tyytyväisenä useaan kertaan ja hyvä etten välillä hihkunut ääneen bussissa.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka

Toinen lukemani Tähtifantasia 2012 -ehdokas oli Andrzej Sapkowskin Noituri-sarjan toinen osa Kohtalon miekka. Pidin kyseisestä kirjasta huomattavasti enemmän kuin ensimmäisestä lukemastani Tähtifantasia-ehdokkaasta Pako Helvetistä!, mutta en kuitenkaan usko, että Kohtalon miekka on oma voittajaehdokkaani.

Luin Kohtalon miekan jo useampi kuukausi sitten, enkä muista kirjasta enää paljoakaan. Onneksi kuitenkin kirjoitin ajatuksiani ylös heti kirjan luettuani ja näihin muistiinpanoihin olen tukeutunut tätä tekstiä kirjoittaessani. Aivan muistiinpanojeni alkuun olen todennut, että luin kirjan varsin epäotolliseen väliin - heti George R. R. Martinin A Dance with Dragonsin perään, joka oli etenkin loppua kohti mentäessä vaikuttava lukuelämys. Dancen jälkeen Kohtalon miekka tuntui kevyeltä, simppeliltä ja suorasukaiselta.

Kohtalon miekkaa edeltänyt osa Viimeinen toivomus oli enemmän mieleeni. Ensimmäisessä osassa tutustuttiin outoon, kiehtovaan noituri Geraltiin. Novellien perusteella kuva sekä noiturista, että hänen maailmastaan rakentui hiljakseen, kirjailijan tiputellessa palasen siellä, toisen täällä. Toisessa osassa saadaan tietää lisää, mutta noituria ei kuvata enää yhtä mystisenä hahmona, vaan hänestä luodaan kuvaa miehenä, joka ei pohjimmiltaan ehkä sittenkään ole niin erilainen kuin muut.

Kohtalon miekka, kuten Viimeinen toivomus, on novellikokoelma. Edellisestä osasta kirjoittaessani totesin tosin, ettei sitä mielestäni voi kutsua novellikokoelmaksi, vaikka se koostuukin novelleista, sillä kokonaisuus tuntui kuitenkin varsin yhtenäiseltä. Tämä toinen osa tuntuu ehkä selkeämmin novellikokoelmalta, sillä tarinat ovat hieman irrallisempia, vaikka myös näiden tarinoiden väliltä löytyy jatkuvuutta.

Kirjojen rakenne sinällään toimii mielestäni hyvin ja novellit sopivat kuvastamaan noiturin elämää. Geralt kulkee paikasta toiseen, seikkailusta toiseen ja tarinasta toiseen. Hän tutustuu uusiin ihmisiin ja olentoihin, sekä ajoittain törmää myös vanhoihin tuttuihin. Jotkin asiat väistämättä seuraavat mukana tai taustalla, toiset puolestaan jäävät tarinan päättyessä.

Muistiinpanoissani totean, että kirja parani mielestäni huomattavasti loppua kohti ja annoin sille lopulta yhden tähden enemmän, kuin mitä vielä 2/3 kirjasta luettuani olin suunnitellut. Alun novelleissa oli enemmän satunnaisten seikkailujen tunnelmaa, kun taas lopussa novellit kuroutuivat selkeämmin yhdeksi yhtenäisemmäksi tarinaksi, joka jättää odottamaan jatkoa.