Kirjablogin nopeatahtinen (tai edes säännöllinen) päivitys on osoittautunut jokseenkin haasteelliseksi. Sen lisäksi, että en todellakaan lue kirjoja loppuun päivittäin tai aina edes viikoittain, en taida omata taitoa löytää syvällistä sanottavaa (tai ylipäätään mitään sanottavaa) kaikista lukemistani kirjoista. Tiivistetysti siis todettakoon, että luin tammikuussa ennen blogin perustamista seuraavat kirjat: Charlaine Harris - Club Dead, Anni Nupponen - Nainen ja kuningas, Dan Rhodes - Kulta. Pidin kahdesta ensimmäisestä, kun taas kolmas jätti minut hieman kylmäksi. Blogin perustamisen jälkeen olen lukenut Anna Godbersenin "Huumaa". Yritin kirjoittaa siitä bloggauksen, mutta kirja oli sellaista höttöä, ettei siitä ollut paljoakaan sanottavaa. Helppoa ja nopeaa luettavaa, mutta lukukokemus ei tarjonnut mitään syvällistä. Tämän lisäksi suurin osa kirjan hahmoista oli äärimmäisen rasittavia ja turhauttavia, eivätkä millään rakentavalla tavalla. Luultavasti luen kuitenkin joskus seuraavankin osan, jos se eteeni osuu.
Tällä hetkellä luettavana on Kjell Westön "Missä kuljimme kerran". Olen lukenut kirjaa reilut sata sivua ja tällä hetkellä se vaikuttaa loistavalta. Kirja ei ole temmannut minua sillä lailla mukaansa, että olisin ahminut sitä nopeasti. Sen sijaan kirja on tarjonnut ajateltavaa ja oletuksen siitä, että kirjoittaja todella tietää ajasta, josta kirjoittaa. Haluaisin tietää, kuinka paljon kirjan henkilöt perustuvat todelliseen historialliseen aineistoon ja kuinka paljon on keksittyä. Vielä en kuitenkaan ole halunnut ryhtyä googlettamaan, sillä en halua vahingossa spoilata itseäni. Sen sijaan olen pohtinut, että romaaneissakin saisi käyttää lähdeviitteitä.
"Missä kuljimme kerran" näyttäytyy erityisesti edukseen Godbersenin kirjan jälkeen. "Huumaa" sijoittuu 1800- ja 1900-luvun vaihteeseen, mutta hyödyntää tätä mielestäni varsin pintapuolisesti. Kirjassa kerrottiin hahmojen pikkumaisista puuhasteluista kovin ohuesti kuvatussa ympäristössään. En toki odottanutkaan kirjalta upeaa historiallista kuvausta, mutta se, että henkilöt tuntuivat yhdentekeviltä ja tunteettomilta paperinukeilta, oli pettymys.
Tällä hetkellä luettavana on Kjell Westön "Missä kuljimme kerran". Olen lukenut kirjaa reilut sata sivua ja tällä hetkellä se vaikuttaa loistavalta. Kirja ei ole temmannut minua sillä lailla mukaansa, että olisin ahminut sitä nopeasti. Sen sijaan kirja on tarjonnut ajateltavaa ja oletuksen siitä, että kirjoittaja todella tietää ajasta, josta kirjoittaa. Haluaisin tietää, kuinka paljon kirjan henkilöt perustuvat todelliseen historialliseen aineistoon ja kuinka paljon on keksittyä. Vielä en kuitenkaan ole halunnut ryhtyä googlettamaan, sillä en halua vahingossa spoilata itseäni. Sen sijaan olen pohtinut, että romaaneissakin saisi käyttää lähdeviitteitä.
"Missä kuljimme kerran" näyttäytyy erityisesti edukseen Godbersenin kirjan jälkeen. "Huumaa" sijoittuu 1800- ja 1900-luvun vaihteeseen, mutta hyödyntää tätä mielestäni varsin pintapuolisesti. Kirjassa kerrottiin hahmojen pikkumaisista puuhasteluista kovin ohuesti kuvatussa ympäristössään. En toki odottanutkaan kirjalta upeaa historiallista kuvausta, mutta se, että henkilöt tuntuivat yhdentekeviltä ja tunteettomilta paperinukeilta, oli pettymys.
