tag:blogger.com,1999:blog-70447273890620807502024-02-19T05:30:08.503+02:00Tuntemattomiin maailmoihinJennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.comBlogger48125tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-41496753181793269242012-07-24T20:04:00.002+03:002012-07-24T20:04:50.302+03:00Tähtifantasia 2012<div style="text-align: justify;">
Niinhän siinä sitten kävi, että luin viimeisen Tähtifantasia-ehdokkaan vasta perjantaina loppuun, enkä sitten enää ennättänyt kirjoittamaan siitä tai ehdokkaista yleisemmin ennen voittajan julkistamista. Mikäli joku ei vielä tiedä, niin palkinto meni Andrzej Sapkowskin <em>Kohtalon miekalle</em> eli<em> Noituri</em>-sarja palkittiin toisena vuonna peräkkäin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olin kuuntelemassa voittajan julkistamista paikan päällä Finnconissa ja oli mielenkiintoista päästä kuulemaan Jukka Halmeen ja varjoraadin kommentteja palkinnosta ja ehdokkaista. Paneelin alussa varjoraati (Sari Polvinen ja Marko Kivelä) kritisoi ehdokasasettelua. He kokivat, että ehdokkaiksi päätyy liian paljon marginaalista fantasiaa ja toinen raadin jäsenistä kaipasi myös nuorille suunnattuja fantasiakirjoja ehdokkaiden joukkoon. Varsinaisen raadin edustaja Jukka Halmekin myönsi, että ehdokkaina olisi ehkä voinut myös olla joitain muitakin teoksia ja mainitsi, että mahdollisesti jatkossa ehdokkaiden valintaa tekemään saatettaisiin ottaa laajempikin esiraati.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen itse valitettavasti lukenut aivan liian vähän vuoden 2011 fantasiakirjoja, jotta osaisin pohtia, mitkä kirjat olisivat minun mielestäni kuuluneet ehdokaslistalle. Mielelläni kuitenkin hahmottaisin suomennettujen uutuuksien kenttää paremmin ja mietinkin, että ehkäpä tänä vuonna ennättäisin lukemaan enemmän kuin vain pari uutuusfantasiakirjaa ennen ehdokkaiden julkistamista.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Oma ennakkosuosikkini voittajaksi oli China Miévillen <em>Toiset</em>, vaikka aivan fantasiakirjaksi en sitä kokenutkaan. Varjoraadin edustaja kuitenkin hahmotti kirjan fantastisen ulottuvuuden minua paremmin. Hänen mukaansa kirjan maailma tekee siitä fantasiaa - Besźeliä tai Ul Qomaa ei ole olemassa reaalimaailmassa. Paneelia kuunnellessa tämä perustelu kuulosti erittäin hyvältä, mutta nyt alan kyseenalaistaa sen. Tekevätkö keksityt ja omalaatuiset paikat kirjasta vielä fantasiaa? Yleisesti ottaen <em>Toiset</em> tuntui olevan varjoraadin suosiossa ja toinen raatilaisista veikkasikin kyseistä kirjaa voittajaksi. (Hesarin yli-innokas uutisointi oli puolestaan spoilannut toisen varjoraatilaisen, joten hän ei esittänyt voittajaveikkausta.)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vaikka toivoin <em>Toisille</em> voittoa, henkilökohtainen suosikkini kirjoista oli viimeiseksi lukemani Ali Shawn <em>Tyttö joka muuttui lasiksi</em>. Kuvailisin kirjaa kauniiksi, herkäksi ja taianomaiseksi. Kirjassa ei kuitenkaan ollut samaa syvyyttä kuin Miévillen <em>Toisissa</em> ja luultavasti tästä syystä en kuitenkaan kokenut Shawn kirjaa voittajaehdokkaana, vaikka tarinana siitä eniten pidinkin. Varjoraadin mielestä kirja puolestaan oli liian nokkela ja omassa surkeudessaan pyöriskelevä eli heidän suhtautumisensa ei ollut kovin innostunutta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Palkinnon voittaja <em>Kohtalon miekka</em> oli ehdokkaiden joukosta perinteisin fantasiaromaani. Se ei kuitenkaan kuulunut omiin ennakkosuosikkeihini ja olin varsin yllättynyt, että voittaja oli juuri tämä kirja. Sen lisäksi, että palkinto meni<em> Noituri</em>lle edellisenäkin vuonna, pidin sarjan ykkösosasta enemmän ja sekä <em>Toiset</em> että <em>Tyttö joka muuttui lasiksi</em> olivat mielestäni parempia. Varjoraati puolestaan kehui <em>Kohtalon miekkaa</em> paremmaksi kuin ykkösosa ja arvosti kirjan kieltä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hal Duncanin <em>Pako helvetistä!</em> ei tuntunut herättävän varjoraadissa paljoakaan enempää innostusta kuin minussa ja sitä kuvailtiin muun muassa elokuvakäsikirjoitusmaiseksi. <em>Kultatukka, tähtönen</em> puolestaan sai ehdokkaana kritiikkiä siitä, että siinä oli hyvin rajallinen fantasiaelementti. Lisäksi sain sen fiiliksen, että kirjaa ei muutenkaan ehkä oikein pidetty ehdokkaaksi sopivana kirjan teeman takia. On tosin myös mahdollista, että raatilaiset puhuivat yleisemmällä tasolla kirjan aiheesta ja ajatus kirjan hienoisesta sopimattomuudesta on vain omassa päässäni. Olen nimittäin pyöritellyt mielessäni sitä, pitäisikö <em>Kultatukka, tähtösen</em> kaltaisia kirjoja nostaa esille kuinka paljoa? Minusta kyseinen kirja tasapainoilee sopivuuden rajoilla, eikä se tunnu oikein sopivalta luettavalta etenkään nuoremmille.</div>Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-30737115276185114422012-07-16T22:29:00.002+03:002012-07-16T22:29:57.458+03:00John Ajvide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh81iU19oIRwWLn0B3sv4xLRa9c3iuqtVUm5jbos_X7vnciDn8dZSMjRhKPiFyuLNosbvniEUsb-4HZre09MZMP3QHhJiQ4PafFWrzmcMtPCb0VS7_7LSstVzUCBvDjeylHfdt3A2k5KEiM/s1600/kultatukkat%C3%A4ht%C3%B6nen.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh81iU19oIRwWLn0B3sv4xLRa9c3iuqtVUm5jbos_X7vnciDn8dZSMjRhKPiFyuLNosbvniEUsb-4HZre09MZMP3QHhJiQ4PafFWrzmcMtPCb0VS7_7LSstVzUCBvDjeylHfdt3A2k5KEiM/s200/kultatukkat%C3%A4ht%C3%B6nen.jpg" width="126" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Tähtifantasia-ehdokkaiden lukemisen deadline alkaa häämöttää uhkaavan lähellä, sillä tavoitteenani on lukea ja blogata kaikki kirjat ennen kuin voittaja julkaistaan. Ja palkintohan siis jaetaan tämän viikon sunnuntaina <a href="http://2012.finncon.org/">Finnconissa</a>. Lukuprojekti on sinänsä jo ihan hyvällä mallilla, sillä viimeinenkin kirja on kohta jo puolessa välissä. Sen sijaan lukemisen raportointi hieman laahaa jäljessä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Neljäs lukemani ehdokas oli John Ajvide Lindqvistin <em>Kultatukka, tähtönen</em>. Kirja herätti minussa etukäteen varsin ristiriitaisia tunteita, sillä en mielelläni lue kauhua, mutta toisaalta kanssabloggaajien kirjoitukset kirjasta olivat saaneet kiinnostukseni heräämään. Niinpä olin salaisesti tyytyväinen, että joutuisen lukemaan <em>Kultatukka, tähtösen</em> osana Tähtifantasia-projektiani.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Alkuun en oikein innostunut kirjasta, mutta pikkuhiljaa aloin myöntää, että Lindqvist kirjoittaa ja kuvailee tarinaansa todella taidokkaasti. Aloin jopa miettiä, että onko tässä yllättäen oma suosikkini. Kirjassa oli todella hienoja kohtia, kaikesta inhottavuudestaan huolimatta. Loppuun päästyäni jouduin kuitenkin toteamaan, että kirja oli liian kamala ja loppu oli väärällä lailla kamala tehdäkseen kirjasta kamalan hyvää.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jos fiilikseni olivat ristiriitaiset ennen kirjaan tarttumista, olivat ne sitä paljon enemmän kirjan luettuani. Tässä joitain ajatuksia tuoreeltaan: "Ihan sairas kirja. Upea ja kamala. Ällöttävä ja inhottava. Hirvittävä. Vaikuttava. Ei jätä todellakaan kylmäksi, mutta en tiedä, onko kuitenkaan hyvä, että luin sen. Kohtia, joita ei halua ajatella liian tarkkaan, ajatuksia, joita ei halua ymmärtää. Ajatuksia, joita ei halua muiden ihmisten ajattelevan ja ymmärtävän."</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirjan inhottavuus oli tarinallisesti hyväksyttävää ennen loppua, mutta aivan lopussa mentiin mielestäni jonkin rajan yli. Loppu tuntui epäloogiselta ja tarpeettoman sekopäiseltä. En kokenut, että tarinan sisäinen logiikka olisi ehdottomasti johtanut siihen, mihin lopulta päädyttiin. Ennen loppua olin valmis ylistämään kirjaa, vaikka suhtauduin siihen etukäteen ennakkoluuloisesti, alku oli venytetty, henkilöt epämiellyttäviä ja tarina kaamea. Hyväksyin aiemmat inhottavuudet osana juonta, mutta loppu alkoi tuntua mässäilyltä, eikä tarina tuntunut enää antavan oikeutusta kaikelle sille irvokkuudelle. Olisin ennemmin toivonut hiljaisempaa ja hämärämpää loppua.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tiivistetysti: ei löytynyt omaa voittajasuosikkia. Tuoreeltaan olin myös sitä mieltä, että ei enää enempää Lindqvistiä. Kuitenkin nyt kun inhottavimmat yksityiskohdat ovat jo hämärtyneet, voin myöntää, että oli se hyvin kirjoitettu kirja ja ehkäpä saattaisin sittenkin lukea kirjailijalta toisenkin teoksen.</div>Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-70133734278780943442012-07-08T20:21:00.000+03:002012-07-08T20:21:51.314+03:00Velhoja välipalaksi<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivxTkuPSAyxTq0i_sls8897Aub2C2LkmqzQBpbiQJhrnnLnbd_gmgs58plndCHQHtAr12MKu0XNGxFOhCsE-vLESLiTrv6v0dX3UEh887cBgMgU2vKA90X7UHFdFukojUC9iVnlEqU-L3R/s1600/dead_beat.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivxTkuPSAyxTq0i_sls8897Aub2C2LkmqzQBpbiQJhrnnLnbd_gmgs58plndCHQHtAr12MKu0XNGxFOhCsE-vLESLiTrv6v0dX3UEh887cBgMgU2vKA90X7UHFdFukojUC9iVnlEqU-L3R/s200/dead_beat.jpg" width="120" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Tähtifantasia-kirjojen välissä luin Jim Butcherin <em>Dresden files</em>in seitsemännen osan <em>Dead Beat</em>. Kirja oli jälleen sarjalle tyypillisesti viihdyttävä, nopealukuinen ja niin täynnä tapahtumia, että lukijaakin alkoi välillä hengästyttää. Tosin tällä kertaa Harry Dresden sai jopa nukkua muutamat yöunet, eikä minun tarvinnut olla jatkuvasti huolestunut siitä, saako univajeinen velhomme uuvahtaneet aivonystyränsä vielä liikkumaan. Harryn yöunien puutteellisuus on nimittäin joissain kirjoissa alkanut oikeasti ärsyttämään, kun tuntui, että kiireen ja univajeen varjolla Harry ei saanut pohtia eteen sattuneita mysteereitä, vaan joutui vain juoksemaan suoraan vaaroja päin parasta toivoen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />Sarjan pari viimeistä osaa ovat tuntuneet syventävän ja laajentavan juonta ja tuovan entistä enemmän jatkumoa sarjan osien välille. Tähän mennessä kukin kirja on ollut juoneltaan varsin itsenäinen, mutta taustalla oleva kirjoja yhdistävä juonikuvio on saanut koko ajan myös merkittävämmän aseman. Sarja ei myöskään ole alkanut toistamaan itseään, vaan kukin kirja on tuntunut omanlaiseltaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />Pidän siitä, että Jim Butcher kehittää jatkuvasti Harryn tarinaa, eikä jätä asioita junnaamaan paikallaan. Harryn elämä on muuttunut kirjojen myötä ja etenkin nyt viimeisimmässä kirjassa yllättävänkin paljon ja mielestäni erittäin herkulliseen suuntaan, jota en osannut lainkaan odottaa. Tämän käänteen lisäksi Butcher tarjoili muitakin hienouksia ja sai minut eräässä kohtaa pohtimaan, että tämän takia fantasiaa kirjoitetaan! Butcher osasi hyödyntää taikuuden laajentamia mahdollisuuksia ja sai minut hihkumaan ihastuneena. Koska en halua spoilata ketään, jätän kertomatta asiasta tämän tarkemmin - lukekaa itse!</div>Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-35201247190006143442012-06-25T19:45:00.000+03:002012-06-25T19:45:16.640+03:00China Miéville: Toiset<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjX2i6AiXu0iNlLneUCsUxWdSKCSVO6C7MFvaxwVdJ-XRlVhmO3znmTMFmh0soe9vtSWHOco8OFVo6NZNhtqfzKSOgKpgFJgXaBi09JPEjk4qiQB0y020HDlKEab998w4TRg67Oh5u9WUia/s1600/toiset.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjX2i6AiXu0iNlLneUCsUxWdSKCSVO6C7MFvaxwVdJ-XRlVhmO3znmTMFmh0soe9vtSWHOco8OFVo6NZNhtqfzKSOgKpgFJgXaBi09JPEjk4qiQB0y020HDlKEab998w4TRg67Oh5u9WUia/s200/toiset.jpg" width="132" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Jähmeän alun jälkeen luin lopulta China Miévillen <em>Toiset</em> loppuun. Odotukseni olivat kirjan suhteen hyvin korkealla eivätkä valitettavasti täysin täyttyneet. Toisaalta kirja oli kuitenkin tietyin osin todella kiinnostava ja ajatus lomittuneista kaupungeista kiehtova. Rikosromaani sen sijaan ei ole aivan minun juttuni ja lisäksi kirjan alku oli varsin pitkä ja välillä pitkäveteinen. Loppua kohden juoni muuttui selkeästi kiinnostavammaksi ja Miévillen kuvaus kaupungista ja kaupungista oli välillä erittäin hienoa. Voin edelleen melkein nähdä mielessäni kuvan Corwista, Tyadista ja Dhattista kirjan loppupuolelta, vaikka en normaalisti kovin visuaalinen olekaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Koin kirjan enemmän scifinä kuin fantasiana (tosin hyvin vähän scifiä lukevana olen hieman kahden vaiheilla tämän mielipiteen esittämisestä). Toisaalta <em>Toiset </em>on kuitenkin mielestäni mielenkiintoinen lisä <em>Tähtifantasia</em>-ehdokkaiden joukkoon, enkä koe sitä niin ei-fantasiana, etteikö se sopisi tähänkin porukkaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
En vieläkään usko lukeneeni suosikkiani tämän vuoden <em>Tähtifantasia</em>-ehdokkaista, mutta voin myös olla väärässä. Vaikka <em>Toiset</em> ei välttämättä ollut varsinaisesti parempi kuin <em>Kohtalon miekka</em>, ajaa Miéville kuitenkin Sapkowskin edelle omaa voittajaehdokasta pohtiessani. <em>Noituri</em>-sarjan ensimmäinen osa oli mielestäni toista osaa parempi, joten mielestäni toinen osa ei tarvitsisi enää palkintoa. <em>Toiset</em> puolestaan, vaikka ei ollutkaan aivan yhtä mielenkiintoinen kuin <em>Kohtalon miekka</em>, tarjosi kuitenkin yleisemmällä tasolla jotain enemmän. Sapkowskin kirja oli selkeästi vain jatko-osa, joka ei itsessään tarjonnut minulle sen enempää kuin edeltäjänsäkään, kun taas Miévillen <em>Toisista</em> sain irti enemmänkin kuin vain yksittäisen viihdyttävän lukukokemuksen. En tosin osaa sanoa kuinka mielipiteeseeni vaikuttaa se, että en ole lukenut Miévilleltä (vielä) muita romaaneja.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<em>Toiset</em> oli siis ajoittain hieman tylsä, mutta kuitenkin kiinnostava ja tarjosi ajatuksille pureksittavaa. Inspiroiva kirja, joka lukukokemuksena jätti jälkeensä energisen fiiliksen ja halun lukea lisää Miévilleä. Mikäli kirjan fiilistely jatkuu pitempäänkin, on täysin mahdollista, että alan pitämään <em>Toisia</em> vähitellen varsin varteenotettavanakin voittajaehdokkaana. Luettavanani on kuitenkin vielä kaksi ehdokasta, joista molemmat vaikuttavat kiinnostavilta...</div>Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-1092353394385923192012-06-19T19:52:00.000+03:002012-06-19T19:52:15.669+03:00Robert Jordan & Brandon Sanderson: Towers of Midnight<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvWvfLJq2CUv1AcUN5yV7gf38MffQbMEEtXMkWnQznx_M9YBGyJsvVgunZhqyzZFyR8X13nsb_0z0JQMACvoOn2hNy7fDh5mZ5BPCOK7kPOENEZEY6PqMll3mmrpGIbEW2eBst_sU5W2Po/s1600/ToM.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvWvfLJq2CUv1AcUN5yV7gf38MffQbMEEtXMkWnQznx_M9YBGyJsvVgunZhqyzZFyR8X13nsb_0z0JQMACvoOn2hNy7fDh5mZ5BPCOK7kPOENEZEY6PqMll3mmrpGIbEW2eBst_sU5W2Po/s200/ToM.png" width="131" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Robert Jordanin<i> Ajan pyörä</i> -sarja alkaa olla loppusuoralla. Luin juuri loppuun sarjan toiseksi viimeisen osan <i>Towers of Midnight</i>in. Sormet syyhyäisivät myös sarjan päätösosan pariin, mutta valitettavasti se ilmestyy näillä näkymin vasta vuoden 2013 alussa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Towers of Midnight</i> tarjosi paljon nostalgisia fiiliksiä. Kirjassa vedetään yhteen monia juonikuvioita, joille olen odotellut päätöstä ties kuinka kauan ja tapahtuu asioita, joita olen odottanut tapahtuviksi luultavasti miltei ensimmäisistä kirjoista lähtien. Jossain välissä kirjaa aloinkin jo pohtimaan, että mitä muuta viimeiseen kirjaan jää, kuin viimeinen taistelu, mutta onneksi <i>Towers of Midnight</i> loi myös onnistuneesti odotuksia tulevan suhteen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirjana<i> Towers of Midnight</i> ei mielestäni ollut yhtä hyvä kuin <i>The Gathering Storm</i>, jossa etenkin Randin kuvaus teki minuun suuren vaikutuksen. <em>Towers of Midnight</em>issa Rand nähdään vain muiden silmin, joka oli toisaalta pienoinen pettymys, mutta toisaalta myös hyvä tehokeino. En tarkkaan osaa sanoa, miksi <i>Towers of Midnight</i> ei ollut aivan yhtä hyvä kuin edellinen Sandersonin viimeistelemä osa, mutta ehkä ainakin yksi syy on se, että <i>The Gathering Storm</i> oli kirjana yhtenäisempi ja siinä tuntui olevan oma juonikaarensa. <i>Towers of Midnight</i>issa kuljetetaan kaikkia juonia eteenpäin, josta toisaalta lukijana pidin, mutta josta kuitenkin kirja ehkä kokonaisuutena kärsi. Liian monet näkökulmat ja painotukset hajottivat tarinaa ja näin ollen tiettyä painotusta tai teemaa ei ole kuten edellisessä kirjassa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jossain vaiheessa myös pohdin, että ehkä tarina oli liian yllätyksetön. Lukijalle tarjotaan juuri sitä, mitä hän odottaakin, ilman yllätyksiä. On toki hienoa, että kauan odotetut asiat todella tapahtuvat, mutta toisaalta liika ennalta-arvattavuus ei ole hyvä asia. Asiat tuntuivat loksahtelevan paikoilleen turhankin nätisti. Toisaalta en kuitenkaan olisi toivonut enää asioiden pitkittämistä ja mutkistamista. Ehkä tämä on siis enemmänkin koko sarjaa koskeva ongelma - aikaa sitten luodut odotukset olisi voinut myös täyttää jo aikaa sitten ja luoda matkan varrella aina lisää aivan uusia odotuksia. Näin jännitys ja tarinan tuoreus olisivat säilyneet paremmin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kokonaisuudessaan <i>Towers of Midnight</i> oli loistava nostalgiatrippi. Harvoin kirja pudottelee tällaista määrää pitkään odotettuja tapahtumia lukijan syliin. Sain hykerrellä tyytyväisenä useaan kertaan ja hyvä etten välillä hihkunut ääneen bussissa.</div>Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-58343495637900006502012-06-18T20:28:00.000+03:002012-06-18T20:28:06.479+03:00Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiS7xzWBIsHGt1VF0D8h49w4CYAH3q9iQ9tQ7vVKvCUgWCOKWgCPzkADmgLkkJyxS6F0sr4erw2c4kHasH1oOcTT1CMb3P7nB61tVom3e6YiGqCC9TZTxYfO-d6a1bWBcbmmmoJzLJZmER8/s1600/sapkowski.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiS7xzWBIsHGt1VF0D8h49w4CYAH3q9iQ9tQ7vVKvCUgWCOKWgCPzkADmgLkkJyxS6F0sr4erw2c4kHasH1oOcTT1CMb3P7nB61tVom3e6YiGqCC9TZTxYfO-d6a1bWBcbmmmoJzLJZmER8/s200/sapkowski.jpg" width="133" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Toinen lukemani Tähtifantasia 2012 -ehdokas oli Andrzej Sapkowskin Noituri-sarjan toinen osa <em>Kohtalon miekka</em>. Pidin kyseisestä kirjasta huomattavasti enemmän kuin ensimmäisestä lukemastani Tähtifantasia-ehdokkaasta <em>Pako Helvetistä!</em>, mutta en kuitenkaan usko, että <em>Kohtalon miekka</em> on oma voittajaehdokkaani.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Luin <em>Kohtalon miekan</em> jo useampi kuukausi sitten, enkä muista kirjasta enää paljoakaan. Onneksi kuitenkin kirjoitin ajatuksiani ylös heti kirjan luettuani ja näihin muistiinpanoihin olen tukeutunut tätä tekstiä kirjoittaessani. Aivan muistiinpanojeni alkuun olen todennut, että luin kirjan varsin epäotolliseen väliin - heti George R. R. Martinin <em>A Dance with Dragonsin</em> perään, joka oli etenkin loppua kohti mentäessä vaikuttava lukuelämys. Dancen jälkeen <em>Kohtalon miekka</em> tuntui kevyeltä, simppeliltä ja suorasukaiselta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<em>Kohtalon miekkaa</em> edeltänyt osa <em>Viimeinen toivomus</em> oli enemmän mieleeni. Ensimmäisessä osassa tutustuttiin outoon, kiehtovaan noituri Geraltiin. Novellien perusteella kuva sekä noiturista, että hänen maailmastaan rakentui hiljakseen, kirjailijan tiputellessa palasen siellä, toisen täällä. Toisessa osassa saadaan tietää lisää, mutta noituria ei kuvata enää yhtä mystisenä hahmona, vaan hänestä luodaan kuvaa miehenä, joka ei pohjimmiltaan ehkä sittenkään ole niin erilainen kuin muut.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<em>Kohtalon miekka</em>, kuten <em>Viimeinen toivomus</em>, on novellikokoelma. Edellisestä osasta kirjoittaessani totesin tosin, ettei sitä mielestäni voi kutsua novellikokoelmaksi, vaikka se koostuukin novelleista, sillä kokonaisuus tuntui kuitenkin varsin yhtenäiseltä. Tämä toinen osa tuntuu ehkä selkeämmin novellikokoelmalta, sillä tarinat ovat hieman irrallisempia, vaikka myös näiden tarinoiden väliltä löytyy jatkuvuutta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirjojen rakenne sinällään toimii mielestäni hyvin ja novellit sopivat kuvastamaan noiturin elämää. Geralt kulkee paikasta toiseen, seikkailusta toiseen ja tarinasta toiseen. Hän tutustuu uusiin ihmisiin ja olentoihin, sekä ajoittain törmää myös vanhoihin tuttuihin. Jotkin asiat väistämättä seuraavat mukana tai taustalla, toiset puolestaan jäävät tarinan päättyessä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Muistiinpanoissani totean, että kirja parani mielestäni huomattavasti loppua kohti ja annoin sille lopulta yhden tähden enemmän, kuin mitä vielä 2/3 kirjasta luettuani olin suunnitellut. Alun novelleissa oli enemmän satunnaisten seikkailujen tunnelmaa, kun taas lopussa novellit kuroutuivat selkeämmin yhdeksi yhtenäisemmäksi tarinaksi, joka jättää odottamaan jatkoa.</div>Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-80646227780390442602012-05-25T15:17:00.001+03:002012-05-25T15:20:31.764+03:00Hidasta palailua blogin pariin<div style="text-align: justify;">
Tervehdys taas pitkästä aikaa! Kevätkiireet ovat painaneet päälle ja niin kirjat kuin blogikin ovat jääneet jokseenkin unohduksiin. En kuitenkaan ole haudannut blogia lopullisesti ja nyt alkoi taas tuntua siltä, että tätä tekisi mieli päivittääkin. Kummoisempaa sisältöä ei ole vielä tarjolla, kunhan ajattelin ilmoittaa olevani edelleen maisemissa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ennen varsin totaalista lukutaukoa luin <a href="http://tuntemattomiin.blogspot.com/2012/02/tahtifantasiaehdokkaat-2012.html">Tähtifantasia 2012</a> -haasteeseeni liittyvän Andrzej Sapkowskin <i>Kohtalon miekan</i>. Onneksi kirjoitin muistiinpanoja kirjaan liittyvistä ajatuksistani, vaikka lopullista bloggausta en saanutkaan kirjoitettua. Koetan jossain vaiheessa koota nämä ajatukset yhteen, vaikka kirjan lukemisesta onkin jo harmillisen pitkä aika. Aloitin myös China Mievillen <i>Toiset</i>, mutta hidastempoisena kirjana se ei oikein kohdannut silloisia lukufiiliksiäni ja on siis edelleen vaiheessa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tällä hetkellä luen Sara Gruen kirjaa <i>Vettä elefanteille</i>, josta en ole ajatellut kirjoittaa sen enempää tänne blogiin, mutta ainakin 2/3 kirjan perusteella voin suositella sitä lämpimästi! Kunhan saan sen loppuun palaan ehkä Mievillen pariin tai kenties tartun leppoisan välipalan toivossa seuraavaan osaan <a href="http://tuntemattomiin.blogspot.com/2011/09/jim-butcher-dresden-files.html"><i>Dresden Files</i></a> -sarjaa.</div>Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-44248641383296596642012-03-08T23:06:00.001+02:002012-03-08T23:13:33.252+02:00George R. R. Martin: A Dance with Dragons<div style="text-align: justify;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiP_cQG0EYEacCqVwhKLlIsCGU6-ReOXa9bXyuIJgRyGES_yH6lty7H98Wqw9zlQ82AI9VHZECC6wxIOdrl23wsZtLMaWFXE2r4Ac54mas6prN03DdhJDdYW-KwwGuiOaoKWdMofXehlhbA/s1600/dance.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 131px; height: 200px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiP_cQG0EYEacCqVwhKLlIsCGU6-ReOXa9bXyuIJgRyGES_yH6lty7H98Wqw9zlQ82AI9VHZECC6wxIOdrl23wsZtLMaWFXE2r4Ac54mas6prN03DdhJDdYW-KwwGuiOaoKWdMofXehlhbA/s200/dance.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5717637322301817058" border="0" /></a>George R. R. Martinin <span style="font-style: italic;">Tulen ja jään laulun</span> viides osa <span style="font-style: italic;">A Dance with Dragons</span> oli turhauttava, mutta upea lukukokemus. Kirjan henkilögallerian laajuus ja tapahtumien runsaus olivat välillä uuvuttavia. Koska olen lukenut sarjan kunkin osan vain kerran ja ensimmäisen osan lukemisesta on jo kahdeksan vuotta, sain välillä todella tehdä töitä pysyäkseni tarinassa mukana. Tarina ei muutenkaan ole mitään kevyttä ja leppoisaa luettavaa. Sarja on tunnelmaltaan synkeä ja koska Martin on kuuluisa siitä, että hän saattaa tappaa lähes minkä hahmon tahansa, saa tarinaa lukea välillä sydän kurkussa. Kirja oli tuhti myös aivan fyysisessä mielessä, sillä lopun henkilögalleria mukaan lukien sivuja on yli 1000.<br /></div><div style="text-align: justify;"><br />Aloitin <span style="font-style: italic;">A Dance with Dragonsin</span> lukemisen jo syksyllä, mutta väsähdin noin puolessa välissä ja jätin kirjan odottamaan useaksi kuukaudeksi. Alkuun luin kyllä kirjaa intensiivisesti ja nopeaan tahtiin, mutta vähitellen turhauduin jatkuvasti vaihtuviin näkökulmahenkilöihin. Aina kun pääsin yhteen henkilöön kiinni ja kiinnostuin hänestä, siirtyikin tarina jonnekin aivan muualle. Jotkut tapahtumat tuntuivat myös yhdentekeviltä. Kääpiöt seilasivat ikuisesti merellä ja asiat junnasivat.<br /><br />Ja kaikesta tästä huolimatta <span style="font-style: italic;">A Dance with Dragons</span> oli kokonaisuudessaan loistava, kiinnostava, upeasti kirjoitettu ja hiottu kokonaisuus. Välillä hieman tylsä ja pitkä, mutta silti vain niin upea. Kun lopulta päätin lukea kirjan loppuun, huomasinkin liimautuvani siihen kiinni ja luin sen loppuun muutamassa päivässä. Joko tauko teki tehtävänsä, tai sitten aloitin kirjan väärässä mielentilassa. Helpon ja nopean luettavan kaipuuseen Martinin sarja ei ole oikea vaihtoehto, mutta silloin kun on valmis sitoutumaan ja syventymään, palkitsee kirja lukijan.<br /><br />Martinin tyyli on selvästi minulle hieman haastava. Täytyy nimittäin tunnustaa, että <span style="font-style: italic;">Korppien kestien</span> kanssa minulle kävi hieman samoin kuin tämän uusimman osan kanssa. Silloin kirja tosin oli lainattu kirjastosta, joten jouduin palauttamaan sen välillä ja lainasin sitten vasta pitemmän ajan jälkeen uudelleen lukeakseni loppuun. Tempaudun paremmin mukaan kirjaan, jossa näkökulmia on vähemmän ja eniten luultavasti eläydyn, kun kirjalla on yksi selkeä päähenkilö ja näkökulma. Patrick Rothfussin <span style="font-style: italic;">Kuninkaansurmaajan kronikka</span> toimii tässä hyvänä vertailukohtana. Sarja vetäisi minut mukaansa ja luin molemmat osat hyvin nopeaan tahtiin, osaamatta laskea kirjoja käsistäni. Sen sijaan Martinin jatkuvat näkökulmien ja tapahtumapaikkojen vaihdokset rikkoivat keskittymiseni ja otteeni kirjasta herpaantui. Kokonaisuutena koen Martinin luomuksen täydellisempänä ja upeampana, mutta lukukokemuksena Rothfussin kirjat ovat olleet miellyttävämpiä.<br /><br />Mutta, takaisin varsinaiseen aiheeseen. Sain <span style="font-style: italic;">A Dance with Dragonsista</span> sellaisen tunteen, että se valmisteli tulevia tapahtumia. Tässä ja nyt ei tuntunut niin kiinnostavalta kuin mitä pian tapahtuu. <span style="font-style: italic;">A Dance with Dragons</span> tuntui tavallaan välipalalta, erittäin tuhdilta sellaiselta, mutta kuitenkin välipalalta. Se rakensi odotuksia jatkolle, valmisteli tulevia tapahtumia, hahmotteli lukijan mieleen visioita siitä, kuinka lankoja aletaan mahdollisesti vähitellen vetää yhteen. Talvi on tulossa pahaenteisenä ja julmana. Jo tässä kirjassa tunnelma oli jäätävä ja lunta pyrytti, mutta todellinen talvi on vasta tulossa. Odotan, että seuraava osa eli <span style="font-style: italic;">The Winds of Winter</span> on synkkä kirja, täynnä ahdistusta ja toivottomuutta. Oletan myös, että tällöin alkaa todella tapahtua ja asiat alkavat kiertyä kohti loppua.<br /><br /><span style="font-style: italic;">A Dance with Dragons</span> jätti kiemurtelemaan odotuksesta. Lopetettuani olisin halunnut saada käsiini jo seuraavan osan. En edes halua ajatella sitä, kuinka kauan <span style="font-style: italic;">The Winds of Winterin</span> ilmestymiseen saattaa mennä. Odotan etenkin saavani tietää lisää Starkeista ja olen hieman huolestunut siitä, kuinka synkkiä kohtaloita Martinilla on heidän varalleen. Toisaalta tämä pahaenteisyys on myös hyvin kiehtovaa ja toivon, että <span style="font-style: italic;">The Winds of Winter</span> sisältää upeita juonikuvioita suosikkieni varalle - niin hyvässä kuin pahassakin. (Mutta ei liian pahassa ennen viimeistä osaa. Haluaisin seurata suosikkihahmojani sarjan loppumetreille saakka.)<br /><br />Vielä lopuksi todettakoon, että faniteorioiden lukeminen on avannut minulle sekä tätä kirjaa, että koko sarjaa aivan eri tavalla. Olen ahmaissut kirjat suuremmin pureksimatta, mutta Martin on ovela ja vihjaileva kirjoittaja, joten en ole lukutyylilläni tehnyt oikeutta tarinalle. Luettuani sarjan fanien pohdintoja, koin monta ahaa-elämystä. Nämä pohdinnat ovat myös vahvistaneet sitä ajatusta, että minun täytyy jossain vaiheessa lukea kaikki osat uudelleen ja tämän lisäksi tutustua Martinin <span style="font-style: italic;">Dunk and Egg</span> -kirjoihin.</div>Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-81810887127351334302012-02-29T10:00:00.001+02:002012-02-29T10:00:15.305+02:00Steph Swainston: Aika on lahjoista suurin<div style="text-align: justify;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghNS1xBvtQb4HJSpt0K1myHAcV8iKB5WMwV7Xw1KUdrWoIXn4anX1FQg4r4A2P8SzS2ryEfs2qmHgeoMcvoutbmfjdknmevB1tTsDcnhjgk2Sqb-RZKdyrtq5ucs3rQh7wfhv9laIOGoAP/s1600/swainston2.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 130px; height: 200px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghNS1xBvtQb4HJSpt0K1myHAcV8iKB5WMwV7Xw1KUdrWoIXn4anX1FQg4r4A2P8SzS2ryEfs2qmHgeoMcvoutbmfjdknmevB1tTsDcnhjgk2Sqb-RZKdyrtq5ucs3rQh7wfhv9laIOGoAP/s200/swainston2.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5714266886902907906" border="0" /></a>Nelimaa-trilogian toinen osa, <span style="font-style: italic;">Aika on lahjoista suurin</span>, ei onnistunut vetämään minua mukaansa yhtä hyvin kuin sarjan ensimmäinen osa. Ensimmäinen osa tuntui tuoreelta ja uudelta, mutta toisessa osassa ei ollut enää samaa viehätystä. Jant ja kolme muuta kuolematonta seilaavat edestakaisin merellä, eivätkä tunnu saavan kovinkaan paljoa aikaiseksi. Hetkellisesti innostuin Trisistä ja sen kiehtovasta kirjastosta, mutta iloa ei kestänyt kauaa. Pian oltiin jälleen merellä.<br /><br />Kirjaa olisi mielestäni voinut tiivistää ja muokata jotenkin ytimekkäämmäksi. Lisäksi Jantin iänikuinen ongelma huumausaineiden kanssa oli pääasiassa vain rasittava ja toi lisää vetelyyttä tarinaan. Jännite Jantin ja Tiiran välillä oli sen sijaan kiinnostavampi ja samoin Salamasta luin mielenkiinnolla. Kirjan loppupuolella tarina tuntui lopulta saavan vauhtia alleen ja alkoi tuntua kokonaisuudessaan merkityksellisemmältä. Loppupuoli sai minut myös odottamaan innolla sarjan kolmatta osaa.<br /><br />Kaikkiaan Swainstonin kirjat ovat tarjonneet mielenkiintoista vaihtelua fantasiarintamalla, vaikka eivät ylläkään mielestäni parhaimmistoon. Hänen maailmansa on omaperäinen ja kuolemattomat sekä Nelimaan keisari kiintoisia hahmoja.<br /></div>Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-82085295616748251062012-02-28T10:39:00.004+02:002012-02-28T11:09:01.731+02:00ArvosanoistaArvelin, että voisin sanoa muutaman sanan kirjoille antamistani arvosanoista. Kukin näkee luultavasti numerot eri tavoin, joten lienee selkeintä, jos hieman avaan omia arvosteluperusteitani. Arvostelen kunkin kirjan asteikolla 1-5 ja liitän arvosanani blogitekstin tunnisteisiin.<br /><br />5 - Yksi parhaista lukemistani kirjoista. Vitosia annan harvoin ja harkiten.<br />4 - Loistava kirja. Ei aivan yltänyt parhaisiin, mutta pidin kuitenkin todella paljon.<br />3 - Hyvä kirja. Pidin, mutta jotain jäi myös puuttumaan.<br />2 - Ok kirja. Jotain hyvää, jotain huonoa.<br />1 - En pitänyt. Kirja saattoi myös jostain syystä olla hyvin ärsyttävä, jonka takia annoin sille ykkösen protestina. Luultavasti en kuitenkaan lue kirjaa loppuun, jos en pidä siitä lainkaan, joten ykkösiä annan vielä vähemmän kuin vitosia.<br /><br />(Taidan kokeilla osaanko tehdä blogiini välisivun ja liittää arvosteluperusteeni myös sinne.)<br /><br />Olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka muut tulkitsevat arvosanoja. Onko esimerkiksi kolmosen saanut kirja hyvä?Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-71953966897003852732012-02-27T18:19:00.005+02:002012-02-27T18:50:54.493+02:00Lavie Tidhar: An Occupation of Angels<div style="text-align: justify;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyALlkSIJp3pug813Yp2dP9cPIvSysRIXcMWurRwrZ0Lz-IJp_R__tby3TquLjHBB3W3NlOEhHOQzgO16EauYz1L0AyVCe-2NBSZVXBE2ATq52xOwbJodD_TthMawzcoO9T83N5cLsUMcA/s1600/occupationofangels.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 150px; height: 200px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyALlkSIJp3pug813Yp2dP9cPIvSysRIXcMWurRwrZ0Lz-IJp_R__tby3TquLjHBB3W3NlOEhHOQzgO16EauYz1L0AyVCe-2NBSZVXBE2ATq52xOwbJodD_TthMawzcoO9T83N5cLsUMcA/s200/occupationofangels.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5713857468860097842" border="0" /></a>Ensimmäisenä e-kirjana hankin Kindleeni Lavie Tidharin teoksen <span style="font-style: italic;">An Occupation of Angels</span>, koska satuin löytämään sen halvalla Amazonissa. Lukulistalleni kirja sen sijaan päätyi alkujaan <a href="http://taikakirjaimet.vuodatus.net/blog/2976746">Taikakirjaimien arvostelun</a> perusteella, sillä Raija kuvasi Tidharin synkkiä enkeleitä hyvin kiehtovasti.<br /><br />Enkelit eivät pettäneet ja yksistään niiden takia koen, että kirja kannatti lukea. Enkelit olivat mielenkiintoisia ja inspiroivia olentoja, joihin olisi voinut paneutua syvemminkin. Sen sijaan muu kirja ei iskenyt yhtä paljoa. Päähenkilö jäi etäiseksi toimintapelin sankarittareksi, joka mielikuvissani juoksi ase kädessä kohtauksesta toiseen. Kirjan lukeminen venyi sen lyhyestä pituudesta huolimatta ja vaikka se olikin ensimmäinen kirja Kindlessäni, ei se todellakaan ollut ensimmäinen loppuun luettu e-kirja.<br /></div>Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-83366621035489467722012-02-23T17:15:00.005+02:002012-02-27T18:51:52.874+02:00Tähtifantasia-ehdokkaat 2012<div style="text-align: justify;">Vuoden 2012 Tähtifantasia-ehdokkaat on nyt <a href="http://fi.risingshadow.net/keskustelut/index.php?topic=6912.msg107026#msg107026">julkistettu</a> ja tittelistä kisaavat seuraavat teokset:<br /><br />---<br /><br /><div style="text-align: justify;">• <i>John Ajvide Lindqvist:</i><b> Kultatukka, tähtönen</b> (Gummerus) – "Kauhuromaani tutkii vaistojen ja yhteiskunnan häilyvää rajapintaa. Teos vakuuttaa herkällä henkilökuvauksellaan."<br /><br />• <i>Hal Duncan:</i><b> Pako helvetistä!</b> (Like) – "Tyylikäs ja omaperäinen pienoisromaani tempaa mukaansa ja iskee vimmalla päin maailman vääryyksiä."<br /><br />• <i>China Miéville:</i><b> Toiset</b> (Karisto) – "Vetävästä murhamysteeristä kasvaa henkeäsalpaava kuvaus inhimillisen ymmärryksen ja yhteiskunnan rajojen keinotekoisuudesta."<br /><br />• <i>Andrzej Sapkowski: </i><b>Kohtalon miekka</b> (WSOY) – "Itäeurooppalaista laatufantasiaa, joka sekoittaa rohkeasti huumoria ja sadun tenhoa realistiseen kerrontaan."<br /><br />• <i>Ali Shaw:</i><b> Tyttö joka muuttui lasiksi</b> (Atena) – "Kaunis, monipiirteinen tarina eristäytymisestä, kohtalosta sekä rakkaudesta."<br /></div><br />---<br /><br />Lista vaikuttaa erittäin hyvältä, vaikka luettuna onkin vasta <a href="http://tuntemattomiin.blogspot.com/2012/01/kahden-tahden-kirjoja.html"><span style="font-style: italic;">Pako helvetistä!</span></a>, josta en edes pitänyt. (Ja nyt harmittaa, kun en kirjoittanut kirjasta muutamaa sanaa enempää, mutta en kuitenkaan aio palata kirjan pariin enää.)<br /><br /><span style="font-style: italic;">Toiset</span>, <span style="font-style: italic;">Kohtalon miekka</span> ja <span style="font-style: italic;">Tyttö joka muuttui lasiksi</span> ovat jo pitemmän aikaa olleet omalla lukulistalla ja kaksi ensimmäistä vielä omassa kirjahyllyssä. Ehdokkuus tuonee sopivaa potkua näiden lukemiseen. <span style="font-style: italic;">Kultatukka, tähtönen</span>kin vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta lukemieni arvioiden perusteella, mutta myös tarpeettoman kauhulta, minkä takia aioin jättää sen lukematta. Nyt täytynee sitten kuitenkin uskaltautua senkin pariin.<br /></div>Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-11743607656573550612012-01-30T22:08:00.001+02:002012-01-30T22:11:24.180+02:00Uusi ystäväni Kindle<div style="text-align: justify;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVJMOd28Bd4q_zzu-c4a0F5SDkSvI1ddZVxAk1GdBxXp4sx8r7TRYITcp9xjXl6jeMS_bR8y8kIXJseJ3A8NGt2eAhnZx9XvPlPE7I0xFWuJJDKzFm0FrjAnkNI7iGnHl3EUjBjCT2VX7u/s1600/kindle1.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px; height: 200px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVJMOd28Bd4q_zzu-c4a0F5SDkSvI1ddZVxAk1GdBxXp4sx8r7TRYITcp9xjXl6jeMS_bR8y8kIXJseJ3A8NGt2eAhnZx9XvPlPE7I0xFWuJJDKzFm0FrjAnkNI7iGnHl3EUjBjCT2VX7u/s320/kindle1.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5703486166843509026" border="0" /></a>Tässä kuussa en ole lukenut paljoakaan perinteisiä kirjoja, sillä ostin itselleni Kindlen ja olen nyt ihastellut sitä vajaat kolme viikkoa. Kyseinen laite on osoittautunut erittäin näppäräksi. Vaikka en vielä olekaan ostanut Kindleeni kuin yhden kirjan (ja saanut yhden lahjaksi), olen jo löytänyt sinne monenlaista ilmaista täytettä.<br /></div><div style="text-align: justify;"><br />Tajusin ilokseni, että <a href="http://www.gutenberg.org/wiki/Main_Page">Project Gutenbergin</a> -sivuilta voi ladata kirjoja myös Kindle-versioina. Latasin sieltä siis nipun Jane Austenin teoksia, joiden uusintalukua olin ennättänyt miettiä jo tovin. Nyt olen lukenut Kindlellä <span style="font-style: italic;">Persuasion</span>in ja <span style="font-style: italic;">Pride and Prejudice</span>n ja seuraavana lienee vuorossa <span style="font-style: italic;">Emma</span>. Kieli on tosin hieman hidastanut lukemistani, sillä olen tottunut lukemaan englanniksi vain uudempaa kirjallisuutta.<br /><br />Koska pelkän Ylpeyden ja ennakkoluulon verran Darcya ja Elizabethia ei riittänyt, löysin itseni pitkästä aikaa lukemasta fanfictionia. Suureksi riemukseni myös totesin, että fanfictioninkin voi <a href="http://fanfictiondownloader.net/">kätevästi ladata</a> Kindleen! Tietokoneen näyttö tuntuu nimittäin Kindlen jälkeen entistä kirkkaammalta ja ilkeämmältä, eli houkutus lukea kaikki mahdollinen Kindleltä on varsin suuri.<br /><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0tdaa6_-pKVu24yUR3wxN7esvj2kayY64Q5P4ozaX4JuuBJ9NWcJbR4u5PpFUE0LIinOxphPVc-nvNV86iHEAx_yPJvDUlar2ECfLUw0X-DLfpXTKMLhgj1OHjHHE7lNbECOx2_33t-L5/s1600/kindle5.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 164px; height: 200px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0tdaa6_-pKVu24yUR3wxN7esvj2kayY64Q5P4ozaX4JuuBJ9NWcJbR4u5PpFUE0LIinOxphPVc-nvNV86iHEAx_yPJvDUlar2ECfLUw0X-DLfpXTKMLhgj1OHjHHE7lNbECOx2_33t-L5/s200/kindle5.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5703516659065650258" border="0" /></a>Kindle-ihastuksissani voisin listata vielä muutaman huomion Kindlen hyväksi (verrattuna perinteiseen kirjaan): Kindleä ei tarvitse pidellä auki, se on kevyt, ei tarvitse tuskailla liian lähelle taitetta hivuttautuvan tekstin kanssa ja tekstin kokokin on aina sopiva (sitä voi itse muuttaa). Lisäksi on todella kätevää, kun Kindlessä on mukana sanakirja (englanti-englanti), jota on erittäin helppo käyttää lukemisen lomassa.<br /></div><div style="text-align: justify;"><br />Hehkutuksesta huolimatta keksin kyllä myös negatiivisia puolia Kindlestä. Ensinnäkin oletan, että suomenkielistä luettavaa Kindlelle ei oikein ole saatavissa. (Jos jollakin on varmaa tietoa asiasta, minua voi valaista.) Ostin kuitenkin oman laitteeni sitä ajatellen, etten enää täyttäisi kirjahyllyäni halvoilla englanninkielisillä pokkareilla, vaan säilöisin ne jatkossa Kindleen. Tämän takia suomenkielisten e-kirjojen saatavuus ei varsinaisesti huoleta minua.<br /><br />Hintakysymys on toinen miinuspuoli. Monet pokkarit ovat halvempia paperiversioina ja etenkin käytettyjä kirjoja saa välillä aivan pilkkahintaan. Kuitenkin, koska olen huono luopumaan ostamistani kirjoista, oli jo aikakin alkaa rajoittamaan pokkariostoksiani. Vaikka e-kirja välillä onkin kalliimpi, eipähän ainakaan tule säilytysongelmaa eteen, vaan voin hyvillä mielin säilöä kaikki e-kirjaostokseni.<br /><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihl1___keCHVTTLTCyVv806D_9U1jKDjOep2CAiFMvl0Ix-M3mB69y8mAIWGEMQde6ttCRCosG5b_8Pnp_qxK0bJJ3XzLsKEJVg6D3KItiQJMYlMUin2t66gOM2IyZ1XXMx13DYh1cO6iU/s1600/kindle2.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px; height: 238px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihl1___keCHVTTLTCyVv806D_9U1jKDjOep2CAiFMvl0Ix-M3mB69y8mAIWGEMQde6ttCRCosG5b_8Pnp_qxK0bJJ3XzLsKEJVg6D3KItiQJMYlMUin2t66gOM2IyZ1XXMx13DYh1cO6iU/s320/kindle2.JPG" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5703488789528832194" border="0" /></a>Kolmantena huolenani on laitteen kestävyys. Minua mietityttävät etenkin laitteen sivuilla olevat näppäimet, joilla vaihdetaan sivua. Nämä ovat eniten käytössä ja pelkään, että ne jossain vaiheessa hajoavat.<br /><br />Tähän asti olen kuitenkin elellyt Kindleni kanssa hyvin onnellisena. Ostos osoittautui loistavaksi ja olen käyttänyt Kindleä paljon. Täytyy kuitenkin yrittää olla ihastumatta laitteeseen liikaa, sillä kalliiksi tulee, jos kaikki pitäisi saada lukea Kindleltä...<br /></div>Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-85330074231656009802012-01-14T12:00:00.001+02:002012-01-14T12:00:05.827+02:00Vuoden verran kirjabloggausta<div style="text-align: justify;">Blogin 1-vuotispäivän kunniaksi lienee sopivaa hieman pohdiskella tätä blogiani. Päivän kunniaksi päätin myös kokeilla ensimmäistä kertaa ajastaa postaukseni, sillä oikeasti olen tänään muualla kuin koneeni äärellä - olettaen siis, että ajastus onnistuu.<br /><br />Blogini päivittyi viime vuonna hieman hitaanlaisesti, postauksia kertyi yhteensä 31. Koen kuitenkin tahdin sopivaksi itselleni - en ole erityisemmin stressannut blogiani ja sen pariin on ollut aina mukava palata. Nopeatempoinen päivitystahti ei vain taida sopia minulle. Hyvistä aikeista huolimatta blogi on saattanu jäädä välillä yli kuukaudeksikin päivittämättä. Tekisi mieli luvata, että tänä vuonna kirjoitan vähintään yhden postauksen joka kuukausi ja että yrittäisin saada kirjoitettua jotain kaikista lukemistani kirjoista. Koska en kuitenkaan edelleenkään halua stressiä blogistani, en lupaa mitään.<br /><br />Kuten jo aiemminkin totesin, luin vuonna 2011 44 kirjaa, joka oli tuplasti enemmän kuin edellisenä vuonna. En usko, että kasvanut kirjamäärä johtuu pelkästään tästä blogistani, vaan ennemminkin luulen, että koska olen taas ollut innostuneempi kirjoista, olen myös halunnut kirjoittaa blogia lukemisistani. Sen sijaan voisin veikata lukeneeni monipuolisemmin blogin ansiosta. En ole jumittanut vain joihinkin muutamiin sarjoihin, vaan lukenut varsin monenlaisia fantasia-kirjoja. Lisäksi olen pyrkinyt sinnikkäästi lukemaan kaikki aloittamani kirjat loppuun - vain yksi vuonna 2011 aloittamani kirja taitaa jäädä lukematta.<br /><br />Ainoa blogihaasteeni viime vuonna oli lukea kaikki vuoden 2011 Tähtifantasia-ehdokkaat. Onnistuin haasteessani ja pidin tästä haasteesta siinä määrin, että olen suunnittellut myös tänä vuonna lukevani tulevat ehdokkaat. Suunnitelmista huolimatta kokoava postaus aiheesta jäi viime vuonna kirjoittamatta, joka hieman harmittaa. Tänä vuonna tavoitteena olisikin ehdokkaat luettuani kirjoittaa omasta voittajasuosikistani.<br /><br />Minulla on ollut myös muutama ääneenlausumaton haaste itselleni. Näillä haasteilla ei ole mitään aikarajaa, mutta aina ajoittain olen näihin liittyviä kirjoja lukenut. Ensinnäkin tavoitteenani on lukea kaikki <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaskikirjat">Vaskikirjojen</a> julkaisemat kirjat. Tällä hetkellä Vaskikirjat on julkaissut 12 kirjaa, joista olen lukenut 8. (Suosikkini lukemistani on ollut Ellen Kushnerin <span style="font-style: italic;">Thomas Riiminiekka</span>, jonka luin jo ennen tämän blogin aloittamista.) Toisena tavoitteenani on lukea kaikki aiemmatkin <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/T%C3%A4htifantasia">Tähtifantasia-ehdokkaat</a>, joista lukematta on vielä kymmenen. Kolmantena tavoitteena olen ajatellut lukea myös <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuvastaja">Kuvastaja-palkinnon</a> voittaneet teokset, joista lukematta on seitsemän, eli suurin osa. En aio seurata näitä "haasteitani" mitenkään blogissani, mutta voisin ehkä lisätä blogiteksteihin näihin liittyvät tunnisteet.<br /><br />Olen vähitellen muokkaillut blogiani omasta mielestäni toimivampaan muotoon. Aluksi blogitekstien tunnisteet olivat hyvin erilaisia kuin ne ovat nyt. Totesin jossain vaiheessa, etten pitänyt kirjojen luokittelusta tiettyihin tyylilajeihin, joten poistin nämä ja sen sijaan luokittelin postaukseni kirjailijoiden mukaan. Lisäsin myös kirjojen arvosanat tunnisteisiin, sillä koin niiden selkeyttävän mielipiteitäni. Annan joka tapauksessa kirjoille arvosanat Risingshadowin tietokantaan, joten yhtä hyvin voin myös mainita arvosanat blogissani. Lopullinen päätös arvosanojen lisäämisestä syntyi kirjoitettuani arvostelun <a href="http://tuntemattomiin.blogspot.com/2011/04/patrick-rothfuss-tuulen-nimi.html">Tuulen nimestä</a>. Minulla oli kirjaa kohtaan hyvin suuret odotukset, jotka eivät täysin täyttyneet. Pettymykseni heijastui kirjoituksestani, mutta mikäli antamani arvosana (4/5) olisi ollut alusta asti tiedossa, olisi lopullinen mielipiteeni kirjasta tullut selkeämmin esille.<br /><br />Minulla ei ole mitään erityisiä perusteita, joiden mukaan arvosanat annan, mutta esimerkiksi Goodreadsin tulkinnat arvosanoista vastaavat aika hyvin omia ajatuksiani kirjoista. Viittä tähteä en anna kirjalle helpolla, kun taas neljä olen antanut varsin monille. Viime aikoina olen opetellut antamaan reilusti myös kakkosia sellaisen ansaitseville. Mikäli kirja ei tunnu omalta, ei minun tarvitse antaa sille kummoista arvosanaakaan. Ykkösiä sen sijaan en oikein osaa antaa ja epäilen, että ykkösen ansaitseva kirja saattaisi jäädä lukematta loppuun.<br /><br />Jokseenkin sekalaisia ajatuksia tuli nyt kerättyä tähän postaukseen. Monet näistä ovat kuitenkin sellaisia, joista olen ajatellut kirjoittaa, mutta en ole sitten kuitenkaan tullut sitä tehneeksi. Synttäripostaus tuntui nyt sitten hyvältä hetkeltä pohtia omaan blogiin liittyviä seikkoja ääneen. Heräsikö teille lukijoille jotain ajatuksia tästä sekametelisopasta?<br /><br />P.S. Täytyy vielä hieman hehkuttaa, tilaamani Kindle saapui "eilen". Päivän kokeilun perusteella olen aivan ihastunut. <3<br /></div>Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-33688895367189153972012-01-06T19:40:00.000+02:002012-01-06T19:43:31.294+02:00Ajatuksia vuonna 2011 luetuista kirjoista<div style="text-align: justify;">Tarkoitukseni oli pohdiskella viime vuoden lukemisiani blogini 1-vuotispostauksessa, mutta koska se venyi jo muutenkin pitkäksi, ansainnee tämä aihe aivan oman postauksensa. (Kyseinen vuosipäivähän on vasta tulossa, mutta kirjoitin jo postauksen miltei valmiiksi.)<br /><br />Olen kirjoittanut vuoden 2011 kirjoista jo toisaalle, joten päätin nyt härskisti kierrättää saman tekstin tänne blogiinkin. Kerrotaan kuitenkin vielä bonuksena, että tänä vuonna luin yhteensä 44 kirjaa. Vaikka summa ei kovin suuri olekaan, on se kuitenkin tuplasti enemmän kuin <a href="http://tuntemattomiin.blogspot.com/2011/01/yhteenveto-vuonna-2010-luetuista.html">edellisenä vuonna</a>.<br /><br /><b>Vuoden paras kirja</b><br />Ykkössijan jakavat Pasi Ilmari Jääskeläisen <a href="http://tuntemattomiin.blogspot.com/2011/03/pasi-ilmari-jaaskelainen-lumikko-ja.html"><i>Lumikko ja yhdeksän muuta</i></a> ja Kjell Westön <a href="http://tuntemattomiin.blogspot.com/2011/03/missa-kuljimme-kerran.html"><i>Missä kuljimme kerran</i></a>. Molemmissa kirjoissa oli upea tunnelma ja jo nyt tekisi mieli lukea kirjat uudelleen. En yleensä ole hirveästi lukenut suomalaisten kirjailijoiden tuotoksia, mutta ilmeisesti kannattaisi.<br /><br /><b>Muita top10-listaan nousevia sekalaisessa järjestyksessä</b><br />- <a href="http://tuntemattomiin.blogspot.com/2011/03/andrzej-sapkowski-viimeinen-toivomus.html">Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus</a><br />- <a href="http://tuntemattomiin.blogspot.com/2011/04/pasi-ilmari-jaaskelainen-harjukaupungin.html">Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät</a><br />- <a href="http://tuntemattomiin.blogspot.com/2011/04/patrick-rothfuss-tuulen-nimi.html">Patrick Rothfuss: The Name of the Wind</a><br />- <a href="http://tuntemattomiin.blogspot.com/2011/08/patrick-rothfuss-wise-mans-fear.html">Patrick Rothfuss: Wise Man's Fear</a><br />- <a href="http://tuntemattomiin.blogspot.com/2011/10/jeff-vandermeer-pyhimysten-ja.html">Jeff VanderMeer: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki</a><br />- <a href="http://tuntemattomiin.blogspot.com/2011/11/uuskummaa-modernin-fantasian-antologia.html">Uuskummaa? Modernin fantasian antologia</a><br />- <a href="http://tuntemattomiin.blogspot.com/2012/01/j-pekka-makela-alshain.html">J. Pekka Mäkelä: Alshain</a><br />- Suzanne Collins: Nälkäpeli<br /><br /><b>Vuoden positiivinen yllättäjä</b><br />Robert Jordanin ja Brandon Sandersonin <a href="http://tuntemattomiin.blogspot.com/2011/08/robert-jordan-brandon-sanderson.html"><i>The Gathering Storm</i></a>. Sarjan edelliset osat ovat olleet viihdyttäviä, mutta eivät mitenkään ihmeellisiä. Brandon Sanderson toi sarjaan uutta potkua.<br /><br /><b>Vuoden kirjailijalöytö</b><br />Pasi Ilmari Jääskeläinen. Rakastuin herran tuotantoon. Upeita tunnelmia, juuri sopivasti vinksahtanutta ja outoa.<br /><br /><b>Vuoden kirjapettymys</b><br />Scott Lynchin <a href="http://tuntemattomiin.blogspot.com/2011/10/scott-lynch-locke-lamoran-valheet.html"><i>Locke Lamoran valheet</i></a>. Luin kirjasta etukäteen vain positiivisia kommentteja, mutta jostain syystä kirja ei uponnut minuun lainkaan. Jouduin taistelemaan itseni loppuun, odottaen toiveikkaana, että kirja yhtäkkiä vielä paranisi.<br /><br /></div><b></b>Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-80056226362563489502012-01-05T13:05:00.001+02:002012-01-05T13:10:11.535+02:00Kahden tähden kirjoja<div style="text-align: justify;"><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaeBRIs8Ds7JNAccthTRpsMeA7qf_MEdP771qPXSI24sP7NwpbATvYE5ZKW_vosMVFNUee96jMa5J-O5sKARzFHXXboSgjcMpHosmS76nX27MGU0e_qhRVM3AY0i-ACRz_MV9vqxmGf8cM/s1600/kokoelma.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 134px; height: 200px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaeBRIs8Ds7JNAccthTRpsMeA7qf_MEdP771qPXSI24sP7NwpbATvYE5ZKW_vosMVFNUee96jMa5J-O5sKARzFHXXboSgjcMpHosmS76nX27MGU0e_qhRVM3AY0i-ACRz_MV9vqxmGf8cM/s200/kokoelma.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5694101803838928770" border="0" /></a>Neljän tähden kirjojen vastapainoksi täytynee mainita, että olen lukenut viime aikoina myös heikompiakin tapauksia. Näiden joukkoon lukeutuvat Hal Duncanin <span style="font-style: italic;">Pako Helvetistä!</span> ja Fritz Leiberin <span style="font-style: italic;">Lankhmarin varkaat</span>. Kummatkin kirjat olivat juonellisesti ihan toimivia, mutta eivät vain saaneet missään vaiheessa minua innostumaan niistä. Nyt noin kuukausi (alle tai päälle) lukukokemuksen jälkeen tuntuu siltä, että kirjat eivät herätä enää mitään ajatuksia tai fiiliksiä. Molemmat kirjat olivat kuitenkin sen verran lyhyitä, että jaksoin ponnistella ne loppuun, eikä jälkikäteen tarvinnut harmitella, kun oli mennyt tuhlaamaan aikaansa näihin.<br /></div><div style="text-align: justify;"><br />Myös joululomakirjani - M. G. Soikkelin <span style="font-style: italic;">Kuninkaantekijät</span> ja J. R. Wardin <span style="font-style: italic;">Lover Revealed</span> - mahtuvat tämän otsikon alle, eli kovin loistavia teoksia ei tullut pakattua laukkuun. Tähän kirjojen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin ja tuntuu hieman sopimattomalta käsitellä näitä samassa kappaleessa. Soikkelin <span style="font-style: italic;">Kuninkaantekijöistä</span> olisin halunnut pitää. Kirjalla oli hieno kansi ja sen takakansiteksti oli houkutteleva. Lukukokemuksena kirja tuntui kuitenkin hieman pitkäveteiseltä ja hypähtelevältä. Tarinassa olisi ollut aineksia parempaankin eli vaikka en tästä teoksesta oikein innostunutkaan, lukisin mielelläni Soikkelilta vielä jotain muuta.<br /><br />J. R. Wardin vampyyrihömppäsarjassa pääsin neljänteen osaan. Edellisten osien perusteella tiesin mitä odottaa, liiankin kanssa. Kirja kierrätti samoja juonikuvioita kuin edellisetkin kirjat ja päähenkilöpariskunta souti ja huopasi loputtomiin. Ärsytyksekseni aloin myös kiinnittää huomiota siihen, että kaikki henkilöt tuntuivat puhuvan samalla tavalla. Kaikki veljeskunnan jäsenet kutsuivat Butchia nimellä "Cop" ja kaikki käyttivät jatkuvasti sanoja "my man" puhuessaan miespuolisille ystävilleen. Varmasti esimerkkejä löytyisi muitakin, mutta nämä hyppäsivät minun silmilleni - enkä yleensä kiinnitä tällaisiin asioihin erityisemmin huomiota. Kaikesta valituksesta huolimatta olen kuitenkin aloittanut lukemaan jo sarjan viidettä osaa...<br /></div>Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-83181529841764177082012-01-04T14:02:00.001+02:002012-01-04T14:33:12.466+02:00J. Pekka Mäkelä: Alshain<div style="text-align: justify;"><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDo3y0_4Xv-H5ZAhpu3ZyGZAQZd41FD-I_ErAQKahlJ4n09iL3qHdIROkr3GCQU4UpevG1Z3HwPmFMCTjaYn8mA6_jMWgS8gxcJE-J29R8jMzSoPGfHRydt5dyP-NNWGiB4JhQkv_AuG0j/s1600/alshain.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 135px; height: 200px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDo3y0_4Xv-H5ZAhpu3ZyGZAQZd41FD-I_ErAQKahlJ4n09iL3qHdIROkr3GCQU4UpevG1Z3HwPmFMCTjaYn8mA6_jMWgS8gxcJE-J29R8jMzSoPGfHRydt5dyP-NNWGiB4JhQkv_AuG0j/s200/alshain.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5693739477836616850" border="0" /></a>Aloitin kirjoittamaan J. Pekka Mäkelän <span style="font-style: italic;">Alshainista</span> jo marraskuussa, mutta kirjoitus jäi kesken. Vaikka lukemisesta on nyt jo jonkin aikaa, haluan kuitenkin tuoda kyseisen kirjan blogiini. En normaalisti lue scifiä (siis koskaan), mutta koska kaipasin jotain erilaista luettavaa, päätin yrittää päästä ennakkoluulojeni ylitse. Tartuin juuri <span style="font-style: italic;">Alshainiin</span>, koska sitä suositeltiin minulle kirjana, josta olisi helppo lähteä tutustumaan scifiin. Epäilin kuitenkin kirjaan tarttuessani, jaksaisinkohan sittenkään lukea sitä kokonaan.<br /><br />Epäluuloni osoittautuivat perusteettomiksi ja Alshain tarjosi mielenkiintoisen ja hienon lukukokemuksen. Hankalia termejä ei kirjassa pahemmin ollut ja tarina oli hyvin inhimillinen, kietoutuen kirjan päähenkilöiden (etupäässä ei-tieteellisten) ongelmien ympärille.<br /><br />Kirjan tarina koostuu viidestä osasta, joista kullakin on oma kertojansa. Tarinat lomittuvat toisiinsa ja niistä rakentuu yhtenäinen kokonaisuus. Ensimmäisen osan kertojana on Maasta Alshainiin muuttanut mies, joka koettaa tutustua ja sopeutua itselleen uuteen ja outoon kulttuuriin. Tämä sopeutuminen ja oudon kulttuurin ihmettely oli mielestäni koko kirjan parasta antia ja olinkin hieman pettynyt, kun muut kirjan kertojat olivat Alshainissa paljon paremmin kotonaan. Pidin kuitenkin kirjasta myös kokonaisuudessaan, joten kovin pitkään en asiaa muistanut harmitella.<br /><br />Suosittelen itsekin <span style="font-style: italic;">Alshainia</span> sellaiselle, joka ei scifiä normaalisti lue, mutta haluaisi kuitenkin kokeilla. Tämän jälkeen mieleni perukoille jäi kytemään ajatus siitä, että ehkäpä voisin lukea hieman lisääkin scifiä. (Suosituksia sainkin jo tukun lisää.)<br /></div>Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-55981393108326647262011-11-30T22:26:00.001+02:002011-11-30T22:29:57.948+02:00Uuskummaa? Modernin fantasian antologia<div style="text-align: justify;"><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMEJHigaHyb1cOC12jSmAmfn8Psm-UF2AdVAteXfXc0plsnzjseE8ozDVbvyqEdMvrNxhXw5WUqFxHeIpid6bAZjNzzKvYG5Re-odU7jSy6Fu92vPgh1hR1HalUj5xiGBO7XOOL1kx7OrY/s1600/uuskummaa.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 141px; height: 200px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMEJHigaHyb1cOC12jSmAmfn8Psm-UF2AdVAteXfXc0plsnzjseE8ozDVbvyqEdMvrNxhXw5WUqFxHeIpid6bAZjNzzKvYG5Re-odU7jSy6Fu92vPgh1hR1HalUj5xiGBO7XOOL1kx7OrY/s200/uuskummaa.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5680860267399059490" border="0" /></a>Jokin aika sitten luin useamman vuoden hyllyssäni odotelleen Jukka Halmeen toimittaman <span style="font-style: italic;">Uuskummaa? Modernin fantasian antologia</span>:n. Olin kirjan ostettuani lukenut siitä pari novellia ja unohtanut sitten hyllyyn. Oikeastaan hyväkin, että olin jättänyt kesken, sillä nyt kirja osui juuri oikeaan saumaan. Olen kuluneena vuotena koettanut tutustua ennakkoluulottomammin erityyppisiin fantasiateoksiin ja <span style="font-style: italic;">Uuskummaa</span> oli loistava tapa tutustua edustamaansa lajityyppiin. Kirjan novellien kautta sain monia uusia kirjailijavinkkejä ja se herätteli innostustani uuskummaa kohtaan.<br /></div><div style="text-align: justify;"><div style="text-align: justify;"><br />Niin, siis mitä uuskummaa? Jukka Halme avaa käsitettä kirjan esipuheessa muun muassa seuraavasti: "Kuten fantasian tai tieteiskirjallisuuden, myös uuskumman yksiselitteinen ja tarkka määrittely on melko hankalaa. Uuskumman on spekulatiivista fiktiota, jolla on pyrkimys lajityyppien välisten rajojen hämärryttämiseen ja korkeampaan kaunokirjalliseen ilmaisuun." (s. 10) Koska en oikeastaan pidä kategorioista tai niiden määrittelystä, saa käsitteen kuvailu jäädä tähän. Sen sijaan kiinnostuneet voivat jatkaa <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Uuskumma">Wikipedian</a> pariin.<br /></div><br />Aiemmin lukemani Jeff VanderMeerin <span style="font-style: italic;">Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki</span> on myös uuskummaa ja kyseisen kirjan innoittamana jatkoinkin tämän antologian kimppuun. Ambergrisin kiehtovien tarinoiden jälkeen VanderMeerin antologiassa oleva novelli <span style="font-style: italic;">Salainen elämä</span> tuntui kuitenkin valitettan laimealta. Ehkä novelli olisi toisella hetkellä ollut kiinnostavampi - eli silloin kun en olisi turhaan haikaillut takaisin Ambergrisin pariin.<br /><br />Omaksi suosikikseni kokoelmasta nousi China Mievillen voimakastunnelmainen <span style="font-style: italic;">Lemmikki</span>. Novellissa urbaanissa maailmassa elävä noita luo itselleen voimaeläimen, joka osoittautuukin joksikin aivan muuksi, kuin mitä velho odotti. Velho koettaa hukuttaa iljettävän lemmikkinsä, mutta sinnikäs olento ei ole niin helposti nujerrettavissa.<br /><br />Lueskelin myös muiden mielipiteitä novelleista ja monen mielestä <span style="font-style: italic;">Lemmikki</span> tuntui olevan ällöttävä ja epämiellyttävä lukukokemus. Minusta tarina oli hyvin kiehtova ja novellin maailma kiinnostava. Toki tarina oli myös ällöttävä. Erehdyin yrittämään novellin lukemista lounastaessani, mutta jouduin luovuttamaan ja siirtämään kirjan sivuun. Ällöttävyydestään huolimatta (tai kenties jopa sen takia?) tarina oli todella hieno ja vahvisti ajatustani siitä, että Mievillen vastikään suomennettu <span style="font-style: italic;">Toiset</span> täytyy ehdottomasti lukea.<br /><br />Toinen erityisen mielenkiintoinen novelli oli Kelly Linkin <span style="font-style: italic;">Taikuutta vasta-alkajille</span>. Parasta tässä oli tarina oudosta tv-sarjasta nimeltään Kirjasto, joka tuntui elävän omaa elämäänsä. Sarjaa näytetään televisiosta aivan satunnaisina aikoina eikä kukaan tiedä mitään sen tuotannosta tai näyttelijöistä. Sarjan päähenkilöäkin esittää jokaisessa jaksossa eri henkilö. Novelli itsessään tuntui kuitenkin tarpeettoman pitkäksi venytetyltä - sitä olisi voinut mainiosti tiivistää. Erityisen ärsyttävää tämä oli sen takia, että lopulta tarina loppui kuitenkin aivan kesken.<br /><br />Oudoimman novellin tittelin saa Stepan Chapmanin <span style="font-style: italic;">Afasian valtionsalaisuudet</span>. Esimerkkinä outoudesta lainaan tähän pätkän novellin alkupuolelta: "Musta Jäätikkö havaittiin ensimmäisen kerran Kangastusjärvellä vuonna 500 jAv (jälkeen Alban vallannousun). Ensimmäiset jäätikön kohdanneet afasialaiset olivat yksinkertaisia käsitteellisiä takkuja, joita sihahteli ja tihkui Epäilyksen Suolla norskuruohon seassa. Pieni höpsö niistäin sihahti olevaksi kuplivassa sinisessä ilmassa. Se avasi nuppisilmänsä ja näki, mitä siinä oli nähtävänä." (s. 116)<br /><br />Musta Jäätikkö uhkaa siis Afasiaa ja Afasian hallitsijan Alban täytyy kohdata totuus itsestään ja tätä kautta pelastaa Afasia. Tässä apuna on muun muassa yhdeksän jalan mittainen, kaktuksista punottu Ronkkikuningas ja Afasian Salainen Piano pianorullineen. Outouksistaan huolimatta novelli oli toimiva kokonaisuus, jonka loppu oli yllättävän selkeä, eikä jättänyt hämmennystä jälkeensä toisin kuin esimerkiksi Mievillen <span style="font-style: italic;">Lemmikki</span>.<br /><br />Joukossa oli myös monia muita hienoja ja kiinnostavia novelleja, vaikka en niistä tähän kirjoitakaan. Kokoelman luettuani jäin miettimään, että olisi hienoa saada tälle antologialle jatkoa ja tutustua useampiinkin uuskumman edustajiin.<br /></div>Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-59162548409102366782011-11-15T16:22:00.002+02:002011-11-15T16:40:38.813+02:00Luettuja ja lukemattomia kirjoja<div style="text-align: justify;">Olen jälleen viime aikoina lukenut enemmän kuin blogannut. En usko, että kirjoittaisin kaikista enää omaa postaustaan, joten ajattelin tiivistää useamman kirjan yhteen kirjoitukseen. Sen lisäksi, että olen laiska bloggaaja, ei kaikista kirjoista tunnu löytyvän niin paljoa sanottavaakaan. Lisäksi kirjojen jatko-osista kirjoittaminen tuntuu hieman toistamiselta, etenkin jos pyrkii kirjoittamaan siten, ettei spoilaisi niitä, jotka eivät ole lukeneet sitä ensimmäistäkään osaa.<br /><br />Jatko-osien kerta ollessa puheena, voisin ensinnä mainita <span style="font-weight: bold;">Roger Zelaznyn</span> <span style="font-style: italic;">Amberin kronikoiden</span> toisen osan <span style="font-style: italic; font-weight: bold;">Avalonin luodit</span>. Luin kirjan vastikään loppuun, mutta en koe tarpeelliseksi kirjoittaa tästä pidemmälti heti edellisen osan perään. Kirja oli viihdyttävä, mutta ei yhtä hyvä kuin sarjan ensimmäinen osa. Kirja oli tiivis, suoraviivainen ja nopeatempoinen kuten edeltäjänsäkin, mutta nyt Corwin tiesi kuka oli ja mitä halusi. Tämä ei ollut valitettavasti enää yhtä kiinnostavaa kuin epätietoisuus ja itsensä etsiminen. (3/5)<br /><br />Lukupiirikirjana luin <span style="font-weight: bold;">Leena Parkkisen</span> <span style="font-style: italic; font-weight: bold;">Sinun jälkeesi, Max</span>. Kirjan takakansi kuulosti hyvin kiehtovalta, mutta kirjan sisältö ei herätä näin jälkikäteen oikein mitään tuntemuksia. Kirja kertoo 1900-luvun alussa eläneistä siamilaisista kaksosista. He ovat kummajaisia, esiintyvät sirkuksessa ja tutustuvat 1920-luvun lopun Helsingissä Irikseen, joka on ärsyttävä. Ja siinäpä oikeastaan se, mitä kirjasta jäi käteen. (3/5)<br /><br /><span style="font-weight: bold;">Jim Butcherilta</span> luin <span style="font-style: italic;">Dresden Files</span> -sarjan kuudennen osan <span style="font-style: italic; font-weight: bold;">Blood Rites</span>, joka oli muistaakseni jälleen hitusen parempi kuin edeltäjänsä. Kirjassa tapahtui koko ajan niin paljon (sarjalle tyypillisesti), että hyvä kun Harry ennätti lainkaan nukkua tai ajatella kaiken sen toiminnan keskellä. Lukijana koin tämän välillä turhauttavana, mutta eipähän ainakaan ennättänyt tylsää hetkeä tulemaan. Juonesta voisi kertoa sen verran, että aikuiselokuvien ohjaaja palkkaa yksityisetsivävelhomme selvittelemään kirousta, joka tuntuu surmaavan ohjaajan elokuvaprojektissa mukana olevia naisia. Työnteon lomassa Harry saa selville myös uusia asioita suvustaan. Helppoa ja viihdyttävää luettavaa. (3/5)<br /><br />Tällä hetkellä kesken on useampia kirjoja. Uuden lukupiirikirjan - Muriel Barberyn <span style="font-style: italic;">Siilin eleganssi</span> - päähenkilöt tuntuvat todella ärsyttäviltä, enkä ole jaksanut lukea kirjaa vielä alkua pidemmälle. Tämän vuoksi aloitin myös lukemaan minulle suositeltua J. Pekka Mäkelän <span style="font-style: italic;">Alshain</span>ia. Scifi ei yleensä kuulu lukemistooni, mutta ainakin alun perusteella kirja vaikuttaa oikein mainiolta! George R. R. Martinin <span style="font-style: italic;">Dance with Dragons</span> on edelleen kesken, enkä ole siihen hetkeen koskenut. Tällä hetkellä ei vain jaksa innostaa tarina vailla loppua, jonka alun on jo unohtanut ja jossa on liikaa henkilöitä. (Tämä kirja lienee myös yksi syy siihen, miksi Zelaznyn kirjojen suoraviivaisuus ja nopeatempoisuus tuntuivat niin miellyttäviltä.)<br /></div>Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-70145285641077625492011-11-13T15:38:00.012+02:002011-11-13T18:56:55.792+02:00Roger Zelazny: Amberin yhdeksän prinssiä<div style="text-align: justify;"><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgf49kViP9gKVERgJEL9Fr64yFzAIumYdFybsrj2A9lOPEmMJcRYTPysYfb3SMu1wtS9t_PJlzI5Al6KVxqe1ui74SkEm3o-MaKwgwXkNiSveWbmnkR5RVDrAtxCVqXUjLsfgP0V7Y0NB8d/s1600/amber.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 148px; height: 200px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgf49kViP9gKVERgJEL9Fr64yFzAIumYdFybsrj2A9lOPEmMJcRYTPysYfb3SMu1wtS9t_PJlzI5Al6KVxqe1ui74SkEm3o-MaKwgwXkNiSveWbmnkR5RVDrAtxCVqXUjLsfgP0V7Y0NB8d/s200/amber.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5674479757741589522" border="0" /></a>Viime vuoden loppupuolella löysin Vaskikirjojen julkaiseman fantasiakirjallisuuden ja olen hiljakseen lukenut kustantamon kirjoja. Löytäminen tosin tapahtui jokseenkin myöhäiseen aikaan, sillä kustantamo oli tuolloin lopettamassa toimintaansa. (Nyt se on myyty uudelle omistajalle, mutta tämän enempää en kustantamon tilanteesta tiedä.) Silmäillessäni kustantamon kirjavalikoimaa, tykästyin heti ensinäkemältä Roger Zelaznyn <span style="font-style: italic;">Amberin yhdeksän prinssiä </span>-kirjan kanteen. En kuitenkaan halunnut ostaa omaan hyllyyni sarjaa, jonka suomennos on ilmeisestikin jätetty kesken. Törmättyäni kirjaan kirjastossa jokin aika sitten, lähti se matkaani.<span style="font-style: italic;"></span><br /><span style="font-style: italic;"></span><br />Kirjan alkuasetelma on seuraava: Mies herää vuoteessa. Hän ei tiedä kuka hän on tai missä hän on. Hän muistaa, että jo jonkin aikaa, aina kun hänen mielensä on hieman selkiytynyt, tulee sairaanhoitaja neuloineen ja tökkää häneen jotain. Mies muistaa olleensa onnettomuudessa, mutta hänestä tuntuu, ettei hänen enää tarvitsisi maata vuoteessa ja että häntä on pidetty unessa liian pitkään. Mies päättää, että on aika nousta ylös ja ottaa kohtalo taas omiin käsiin.<br /><br />Sairaalassa mies saa tietää, että hänen sisarensa on kirjannut hänet sinne. Tämä sisar on hänen ainoa linkkinsä totuuteen hänestä itsestään, joten hän lähtee tapaamaan tätä. Tietenkään mies ei tiedä, onko tämä henkilö hänen sisarensa, tai mitkä hänen tarkoitusperänsä ovat, mutta ainoa tapa saada lisää tietoa, on tavata tämä "sisar".<br /><br />Mies ei halua paljastaa muistinsa onnetonta tilaa muille, joten keskustellessaan muiden ihmisten kanssa hän koettaa pitää tilanteensa salassa ja samalla saada mahdollisimman paljon tietoa itsestään. Seurauksena tästä on hykerryttäviä keskusteluja, joissa mies koettaa viedä keskustelua eteenpäin kertomatta itse oikeasti mitään. Hän heittää keskusteluun epämääräisiä ja vihjailevia kommentteja, ilman, että hänellä on aavistustakaan siitä, mitä hän vihjailee. Esimerkkinä pätkä keskustelusta edellä mainitun sisaren kanssa:<br /><br /><span style="font-style: italic;">"Kyllä", hän jatkoi, "ja hän haluaa tietää, mikä on asemasi."</span><span style="font-style: italic;"></span><br /><span style="font-style: italic;"></span><span style="font-style: italic;">"Olen juuri tässä", sanoin.</span><span style="font-style: italic;"></span><br /><span style="font-style: italic;"></span><span style="font-style: italic;">"Tarkoitatko...?"</span><br /><span style="font-style: italic;">"Tällä hetkellä", sanoin hänelle ehkä liiankin nopeasti, koska hänen silmänsä olivat laajenneet liian paljon, "koska en tiedä asioiden tämänhetkistä laitaa" mitä se sitten tarkoittikaan.</span><br /><br />(Amberin yhdeksän prinssiä, s. 20)<br /><br />Päähenkilön mielenkiintoisen ongelman lisäksi pidin kirjan suoraviivaisuudesta. Asiat etenivät nopeaan tahtiin, ilman loputonta jahkaamista ja yllättäviä uusia ongelmia. Fantasiasarjojen ongelmana tuntuu välillä olevan asioiden loputon pitkittäminen ja tarpeeton monimutkaisuus. Zelazny ei kuitenkaan sorru tähän, joten <span style="font-style: italic;">Amberin yhdeksän prinssin</span> lukeminen tuntui virkistävältä vaihtelulta. Kirja oli myös mukavan lyhyt (202 sivua), mutta tästä huolimatta kirjassa tapahtui paljon ja juoni edistyi hyvin.<br /></div>Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-72278155942304432042011-10-13T22:19:00.000+03:002011-10-13T22:20:24.038+03:00Jeff VanderMeer: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki<div style="text-align: justify;"><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4YbLkyB9jCxfpFNGp9N7yv6WQFr9q5D6VC1GtOX3s9ye6R2fdqAFrqqtohy281wk5Kt1hTajlBvkgCx74IYybZQgspmFy4OlPloGzeS85M9L29l3EDUyechPhvauRvvor1ZYSBLQ3xGbS/s1600/pyhimysten.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 148px; height: 200px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4YbLkyB9jCxfpFNGp9N7yv6WQFr9q5D6VC1GtOX3s9ye6R2fdqAFrqqtohy281wk5Kt1hTajlBvkgCx74IYybZQgspmFy4OlPloGzeS85M9L29l3EDUyechPhvauRvvor1ZYSBLQ3xGbS/s200/pyhimysten.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5662863601973601490" border="0" /></a>Jeff VanderMeerin <span style="font-style: italic;">Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki</span> oli erikoinen lukukokemus. Kirja koostuu kolmesta novellista ja liitteistä. Tarinat ovat sävyltään hyvin erilaisia, ensimmäinen on surrealistinen taidepläjäys, toinen kuivakka historiakuvaus ja kolmas sekava tarina viirahtaneesta kirjailijasta. Tarinoiden tunnelmaan kietoutui ajoittain lovecraftmaisia lonkeroita, puistattavia väläyksiä ja visioita, joita oma mielikuvitus väritti lisää tummin sävyin. Kaikkia tarinoita yhdistää Ambergrisin ihmeellinen ja kammottava kaupunki.<br /><br />Ensimmäinen novelli, <span style="font-style: italic;">Martin Laken muodonmuutos</span>, kertoo alkujaan keskinkertaisesta taiteilijasta, joka onnistuu nousemaan tuntemattomuudesta kuuluisuuteen. Mikä on tämän muodonmuutoksen taustalla? Taidekriitikko Janice Shriek koettaa ymmärtää Martin Laken sielunelämää hänen taulujaan tulkitsemalla. Taulut piirtyvät lukijan eteen upeina, pelottavina ja hämmentävinä. Ambergrisin kaupunki itse on kuin epätodellinen unikuva, jonka uumenissa Martin Lake maalaa painajaistaan kerros kerrokselta katsojan eteen. Entä mitä ovat hyönteistenkerääjät ja sieniasukit, joita vilahtaa Ambergrisin varjoisilla kaduilla?<br /><br />Toisessa novellissa, <span style="font-style: italic;">Hoegbottonin opas Ambergrisin varhaishistoriaan</span>, katkeroitunut historioitsija Duncan Shriek kuvaa Ambergrisin varhaista historiaa matkaoppaan sivuilla. Teksti vilisee alaviitteitä ja huomautuksia, joiden kautta lukija saa tietoonsa lukuisia detaljeja, sekä muiden historioitsijoiden epäuskottavia tulkintoja tapahtumista. Itse Ambergrisin varhaishistoria on synkeä, verinen ja outo. Ambergris perustettiin harmaalakkien (eli sieniasukkien) asuttaman Cincoriumin päälle julmuuksia kaihtamatta. Harmaalakkien ärsyttämisellä on kuitenkin kammottavat seuraukset.<br /><br />Viimeinen novelli, <span style="font-style: italic;">X:n outo tapaus</span>, on kertomus kirjailijasta, jonka todellisuudentaju on järkkynyt. Psykiatri haastattelee häntä selvittääkseen, onko hän enää yhteiskuntakelpoinen. Kirjailija kokee olevansa jälleen todellisuudessa kiinni ja vakuuttelee, että Ambergris on vain hänen mielikuvituksensa tuotetta. Tämä novelli ei ollut mieleeni yhtä paljon kuin kaksi edellistä. Sen lisäksi, että tarina tuntui sekavalta, en oikein pitänyt siitä, että kirjailija meni sekoittamaan "todellisuutta" ja Ambergrisia. Tämä jotenkin rikkoi aiempien tarinoiden luomaa lumousta.<br /><br />Puolet siitä ajasta, kun luin viimeistä novellia, kiukuttelin mielessäni sitä, että suomentaja ei ollut ennättänyt suomentaa alkuperäistä teosta kokonaisuudessaan ja kirjasta oli siis jäänyt yksi novelli pois. Myöhemmin tajusin, ettei totuus olekaan aivan niin yksioikoinen. Englanniksi kirjasta on ilmestynyt monta eri painosta ja uusiin painoksiin on ilmeisestikin lisätty aina jotain uutta. Mitä ilmeisimmin minun täytyy etsiä siis käsiini mahdollisimman uusi englanninkielinen painos tästä kirjasta. Lisäksi tilasin jo toisen VanderMeerin Ambergrisiin sijoittuvan kirjan: <span style="font-style: italic;">Shriek, an Afterword</span>. (Kirjastosta ei valitettavasti näyttänyt löytyvän VanderMeeria englanniksi.)<br /><br />En alkuun tajunnut, että kirja koostuu useammasta tarinasta ja niin kuvittelin ensimmäistä tarinaa lukiessani sen olevan vasta alkua siinä kuvatuille tapahtumille. Olin siis jokseenkin pettynyt tajutessani, että Martin Laken tarina jo päättyikin ja vielä ilman makaaberia loppua, jota olin odottanut. Tästä huolimatta pidin eniten ensimmäisestä novellista, jota lukiessani saatoin miltei kuvitella näkeväni maalaukset silmieni edessä. Oli kuitenkin myös kiehtovaa päästä näkemään vilaus Ambergrisin kaupungin menneisyydestä toisessa novellissa. Tämän jälkeen en enää saattanut suhtautua samoin ensimmäisessä tarinassa hämmentävinä viittauksina esiintyneisiin harmaalakkeihin.<br /><br />Kokonaisuudessaan kirja oli outo, erilainen ja hieman sekalainen. Ei varmasti kaikkien mieleen, mutta minä nautin kirjasta täysin siemauksin. Se osui selvästikin oikeaan mielentilaan, sillä en usko, että olisin toisena hetkenä jaksanut innostua yhtä paljon. Nyt kirja jätti kaipuun saada lukea lisää kummallisia tarinoita. Yhden itse asiassa jo luinkin, kun huomasin ilokseni, että hyllyssä nököttävässä <span style="font-style: italic;">Uuskummaa? Modernin fantasian antologia</span>ssa oli VanderMeerin novelli <span style="font-style: italic;">Salainen elämä</span>. Tämä ei tosin valitettavasti yltänyt kiehtovuudessaan <span style="font-style: italic;">Pyhimysten ja mielipuolten kaupungin</span> tasalle.<br /></div>Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-15669479293358798142011-10-09T11:38:00.002+03:002011-10-10T09:24:38.691+03:00Scott Lynch: Locke Lamoran valheet<div style="text-align: justify;"><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizYvXv6O9nQWrzbKgTKa9FNfrszkdsfojqZElXUk0Jbl8bLi0xLibSDPlZWV7et8KfMSxizxjevtI5SdWqTAyEVJFFGWwbJtgl_GKV65td9wv4Mps860n0BGaUfuVxKcg8G9nqvYyi6Tm7/s1600/locke.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 130px; height: 200px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizYvXv6O9nQWrzbKgTKa9FNfrszkdsfojqZElXUk0Jbl8bLi0xLibSDPlZWV7et8KfMSxizxjevtI5SdWqTAyEVJFFGWwbJtgl_GKV65td9wv4Mps860n0BGaUfuVxKcg8G9nqvYyi6Tm7/s200/locke.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5661405497278583074" border="0" /></a><span style="font-style: italic;">... Totuuden tietää herrasmiesroistoksi itseään kutsuva Locke Lamora, joka elää varasjoukkoineen kirjaimellisesti maan alla, piilossa vanhan Perelandron temppelin uumenissa. Turvatakseen elantonsa ja pitääkseen uteliaat silmät loitolla he antavat tarinan Vainolaisesta elää omaa elämäänsä. Jo vuosien ajan herrasmiesroistot ovat häpeämättä rikkoneet kaupungin kirjoittamatonta lakia ja putsanneet varakasta aatelistoa, jonka jopa rosvoruhtinas Barsavi on luvannut jättää rikoksilta rauhaan.</span>.. (Takakansi)<br /><br />Jos haluat lukea kuvauksen <span style="font-style: italic;">Locke Lamoran valheista</span>, tämä bloggaus ei ole se jota etsit. Klikkaa itsesi eteenpäin vaikka alla olevasta Risingshadowin sivuille johtavasta linkistä. Tämä kirjoitus sisältää vain marinaa.<br /><br />"Kai sen täytyy olla loistava, kun kaikki muutkin sitä ovat kehuneet", pohdin aloitettuani lukemaan Scott Lynchin <span style="font-style: italic;">Locke Lamoran valheita</span>. Kirjan alku tuntui sekavalta ja tylsältä, mutta koska esimerkiksi <a href="http://fi.risingshadow.net/library?action=book&book_id=5063">Risingshadowin tietokannassa</a> kirjaa oli vain ja ainoastaan kehuttu ja suitsutettu, arvelin, että kirjan täytyy parantua huimasti edetessään.<br /><br />Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Kirjan rakenne kyllä muuttui selkeämmäksi, mutta kovin ihmeellinen tarina ei kuitenkaan ollut. En ymmärrä, mitä ihmiset kirjassa ovat nähneet. Kenties, jos minulla ei olisi ollut mitään odotuksia kirjan suhteen, se olisi voinut olla hitusen parempi, mutta ei missään nimessä neljän tai viiden tähden lukukokemus.<br /><br />En olisi menettänyt mitään, jos olisin jättänyt kirjan lukematta. Kyllähän kirja oli ihan viihdyttävä ja tarina toimiva, mutta ei siinä mitään erityistä ollut. Hahmot tuntuivat jotenkin latteilta ja hengettömiltä ja eniten myötätuntopisteitä sai palkkavelhon haukka. Luulen, että minulle kirjan ongelmana oli se, että se jätti minut tunnepuolella täysin kylmäksi. Verta ja päitä lenteli, mutta tämä kaikki tapahtui jotenkin niin kylmästi ja tehokkaasti, että etupäässä tunsin vain ärtymystä siitä, että hahmot joihin työllä ja vaivalla olin tutustunut, mentiinkin nyt sitten tappamaan.<br /></div>Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-17932867629260130332011-10-07T10:53:00.001+03:002011-10-07T10:54:36.108+03:00Enrique Moriel: Ajattoman kaupungin varjot<div style="text-align: justify;"><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjugOKXgKvi4nNpc_ZJNK6bNDToaPo0DcBbgSOJuGOEZ3hlqCPJkS2YbBsQzK7jPtsQouECL8Z5LlNImjibrz0TE2FotFv47fAsKx2nYRrD1DA2jAXWKM0lfNzr1Z3KDurxTcuQmx1gfhvO/s1600/ajattoman.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 128px; height: 200px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjugOKXgKvi4nNpc_ZJNK6bNDToaPo0DcBbgSOJuGOEZ3hlqCPJkS2YbBsQzK7jPtsQouECL8Z5LlNImjibrz0TE2FotFv47fAsKx2nYRrD1DA2jAXWKM0lfNzr1Z3KDurxTcuQmx1gfhvO/s200/ajattoman.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5660651660555663330" border="0" /></a>Ajattoman kaupungin varjot<em></em><span style="font-style: italic;"> on mestarillinen seikkailukertomus, jossa perinteinen hyvän ja pahan välinen taistelu esitetään uudessa valossa. Teos on myös ainutlaatuinen kuvaus Barcelonan historiasta – siinä ovat läsnä ne ihmiset, joiden tarinoita ei yleensä kerrota historiateoksissa: prostituoidut, helppoheikit ja hämärämiehet. Tunnettujen historiallisten faktojen ja tapahtumapaikkojen lomasta löytyy salattu, taianomainen varjojen Barcelona.</span> (Takakansi)<br /></div><div style="text-align: justify;"><br />Luettuani yllä olevan kuvauksen Enrique Morielin <span style="font-style: italic;">Ajattoman kaupungin varjoista</span>, kirja kuulosti todella kiehtovalta, enkä voinut vastustaa sitä. Aloitettuani kirjan en kuitenkaan enää ollut yhtä innostunut ja niinpä kirjan lukeminen venyi ja venyi kunnes aloin epäille, etten ehkä viitsisi lukea sitä edes kokonaan. Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja puolittain väkisin luin sen loppuun.<br /><br />Vaikka kirja ei kokonaisuudessaan ollutkaan aivan nappisuoritus, olen kuitenkin tyytyväinen, etten luovuttanut kesken. <span style="font-style: italic;">Ajattoman kaupungin varjot</span> tarjosi hieman erilaisen lukukokemuksen verrattuna muihin viime aikoina lukemiini kirjoihin. Se jätti myös jälkeensä jotain pureskeltavaa ja fiilisteltävää. Pidän siitä, että kirjasta ei pääse heti irti sen suljettuaan, vaan sitä on pakko jäädä hieman pohtimaan. Kirjassa oli myös varsin vahva oma tunnelmansa, joka kiehtoi minua.<br /><br />Tuoreeltaan kirjasin ylös, että kiinnostavaa kirjassa olivat historiallinen Barcelona, ajatukset hyvästä ja pahasta, Marcos Solana ja Marta Vives, iättömät / kuolemattomat (tai mitä he olivatkaan) sekä kirjan tunnelma. Olisin kuitenkin toivonut, että näitä kiinnostavia aineksia olisi korjailtu parempaan tasapainoon, niin että kirjan rakenne olisi ollut toimivampi ja loogisempi. Nyt kirja tuntui monessa kohtaa vain pätkiltä historiaa, jotka eivät kunnolla sitoutuneet toisiinsa tai siihen tarinaan, jota kerrottiin nykyajassa. Sinällään nämä pätkät olivat kiinnostavia ja kiehtovia, mutta eivät tuntuneet tukevan tarinan kokonaisuutta. Hajanaisuus oli oikeastaan koko kirjan ongelma, sillä myös nykypäivän kuvaus oli hajanaista ja etenkin Marcos Solanan merkitys tarinassa jäi aivan liian pieneksi.<br /><br /><span style="font-style: italic;">Ajattoman kaupungin varjot</span> oli kuitenkin juuri sitä, mitä olin arvellutkin sen olevan kun ensimmäisen kerran tartuin kirjaan. Se oli fiilistelyä, vahvoja tunnelmia, salaperäisyyttä, historiaa, varjoja ja vaivalloinen lukukokemus. En tiedä, suosittelisinko kirjaa, mutta toisaalta olen kuitenkin itse edelleen kiinnostunut siitä ja hivenen tekisi mieli lukea sen alku uudelleen ja katsoa, saisinko vielä hieman lisää irti siitä. Etenkin Isä Olavide jäi kaihertamaan ajatuksiani, sillä tuntui siltä, että ainakin hänen kohdallaan jotain oli jäänyt minulta huomaamatta.<br /></div>Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-62109852637345789442011-09-22T15:54:00.001+03:002011-10-12T15:57:44.438+03:00Jim Butcher - Dresden Files<div style="text-align: justify;"><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg7Lm4p-g45QUJSRK1Mc4zHtvDdI0m6jBroj8JebpGMVCJG7KqbS-UKWK_96acqLe5yppDroJflXwO2DBVYTja-hKq6gEJttHuDx8N5w_bkrreP4hodWWxWmLkiqgY06nZoTWgc3j5cZHl/s1600/summerknight.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 125px; height: 200px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg7Lm4p-g45QUJSRK1Mc4zHtvDdI0m6jBroj8JebpGMVCJG7KqbS-UKWK_96acqLe5yppDroJflXwO2DBVYTja-hKq6gEJttHuDx8N5w_bkrreP4hodWWxWmLkiqgY06nZoTWgc3j5cZHl/s200/summerknight.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5655146035090065666" border="0" /></a>"Magic. It can get a guy killed." (Esim. <span style="font-style: italic;">Storm Front</span>, takakansi.)<br /><br />Martinin <span style="font-style: italic;">A Dance with Dragons</span>in kahlaamisen lomassa olen lukaissut Jim Butcherin <span style="font-style: italic;">Dresden Files</span> -sarjan neljännen ja viidennen osan, <span style="font-style: italic;">Summer Knight</span> ja <span style="font-style: italic;">Death Masks</span>. Olen lukenut aiemmat <span style="font-style: italic;">Dresden Files</span>in osat ennen blogini perustamista, enkä ole niistä näin ollen tänne kirjoittanut. Niinpä ajattelin keskittyä tässä postauksessani yleisemmin koko sarjaan.<br /><br /><span style="font-style: italic;">Dresden Files</span>ien päähenkilö on Harry Dresden, joka on Chicagon ainoa ammattilaisvelho. Hänellä on puhelinluettelossa oma ilmoituksensa: "Harry Dresden. Lost Items Found. Paranormal Investigations. Consulting. Advice. Reasonable Rates. No Love Potions, Endless Purses, Parties, or Other Entertainment." (<span style="font-style: italic;">Storm Front</span>, s. 3.) Yksityisten asiakkaiden lisäksi Harry myös konsultoi Chicagon poliisin epätavallisiin tapauksiin keskittynyttä yksikköä.<br /><br />Ammattivelhon työ ei kuitenkaan ole helppoa. Tavalliset ihmiset nauravat Harrylle, muut velhot eivät arvosta häntä ja silloin harvoin kun Harry onnistuu saamaan asiakkaita, ovat työtehtävät kaikkea muuta kuin turvallisia. Työssä joutuu kohtaamaan kaikenlaisia epämiellyttäviä olentoja ja työtapaturmat ovat valitettavan yleisiä.<br /><br />Tarinaa kuljetetaan Harryn näkökulmasta ja persoonallinen päähenkilö on mielestäni yksi sarjan vahvuuksista. Harryn kuivakka huumori ja ajoittainen sosiaalinen epäkorrektius viihdyttävät. Harry Dresden ei kuitenkaan ole vain huvittava hahmo, vaan tällä on oma synkempi puolensa ja menneisyytensä. Harry joutuu tekemään vaikeita valintoja ja taistelemaan sen eteen, että toimii oikein. Harryn menneisyyttä on avattu kirjoissa vähitellen ja odotan mielenkiinnolla saavani tietää hänestä lisää.<br /><br />Jim Butcherin luoma taikuussysteemi on myös kiinnostava, esimerkiksi taikajuomien rakentumista Butcher on pohtinut tarkkaan. Lemmenjuomaan - jonka Harry joutui vastentahtoisesti tekemään - sekoitetaan tequilaa, suklaata, parfyymia ja 5o dollarin seteli. Viimeisimmässä lukemassani kirjassa Harry puolestaan hyödynsi vedettävää muoviankkaa jäljitysloitsussa ja seurasi taapertavaa lelua kohteensa luokse. Toki taikuus on myös välillä vain vakavaa, mutta itse olen pitänyt eniten huumorilla sävytetyistä kuvauksista.<br /><div style="text-align: justify;"><br />Vaikka sarjan eri osat keskittyvät yksittäisiin tapauksiin, ovat ne kuitenkin kytköksissä toisiinsa ja aiempien osien tapahtumat ovat vähintään taustalla seuraavissa osissa. Lukija pääsee Harryn mukana kirja kirjalta syvemmälle ja syvemmälle maagiseen maailmaan ja tutustuu erilaisiin henkilöihin ja olentoihin.<br /></div><br />Dresden Files -sarjan kirjat ovat nopeatempoisia fantasia-dekkareita, joiden parissa ei tylsää hetkeä ole ennättänyt tulemaan. Olen nyt lukenut sarjan viisi ensimmäistä osaa ja olen pitänyt kaikista osista. Ne eivät listaudu parhaimpien lukukokemuksien joukkoon, mutta ovat sen sijaan olleet viihdyttäviä ja mukavia välipaloja, joiden pariin olen mielelläni uppoutunut kaivatessani helppoa luettavaa.<br /></div>Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7044727389062080750.post-12108782113181987882011-08-16T19:17:00.003+03:002011-10-12T15:59:11.650+03:00Neil Gaimanin Neverwherestä enkeleihin<div style="text-align: justify;"><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmQzIOJa9YhZjk6w49m6pS6kJa58ZM0_DdqWeMT4PIwgL07SXYSk6omyRWiH5507ocGd0v7DxADvWm4vWvb_GMxQgCNjhQi9xsQZpwNbVsBUAaMevgKbAOh-ORyrIMcRoPTYHTBkoTQm2C/s1600/neverwhere.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 135px; height: 200px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmQzIOJa9YhZjk6w49m6pS6kJa58ZM0_DdqWeMT4PIwgL07SXYSk6omyRWiH5507ocGd0v7DxADvWm4vWvb_GMxQgCNjhQi9xsQZpwNbVsBUAaMevgKbAOh-ORyrIMcRoPTYHTBkoTQm2C/s200/neverwhere.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5641480392035134754" border="0" /></a><span style="font-style: italic;">Lontoon katujen alta löytyy maailma jonkalaista monet eivät pystyisi kuvittelemaan edes unissaan. Siellä on kaupunki täynnä hirviöitä ja pyhimyksiä, murhaajia ja enkeleitä, puhuvia rottia, ritareita haarniskoissaan ja kalpeita mustaan samettiin pukeutuneita tyttöjä. Tässä Lontoossa asuvat ne, jotka ovat pudonneet tavallisen maailman raoista pohjalle asti.</span> (Pätkä napattu <a href="http://fi.risingshadow.net/library?action=book&book_id=5">täältä</a>.)<br /><br />Jokin aika sitten luin Neil Gaimanin <span style="font-style: italic;">Neverwhere</span>n. Muistelen kirjan olleen todella hieno lukukokemus teini-ikäisenä, mutta nyt uusintakierroksella kirja ei enää sykähdyttänyt yhtä paljon. Maanalainen Lontoo on paikkana hyvin kiinnostava ja kiehtova, mutta itse kirjan juoni tuntui jotenkin liian yksinkertaiselta. Aiheesta olisi mielestäni voinut saada irti enemmänkin. Etenkin enkeli Islington jäi hyvin ohueksi, vaikka tässä olisi ollut potentiaalia hyvinkin kiinnostavaksi hahmoksi.<br /><br />Jäinkin pohtimaan, että haluaisin lukea jonkin hyvän enkelikirjan. En ole lukenut enkeleistä kovinkaan paljoa, vaikka ne taitavat olla jonkinlainen muoti-ilmiö tällä hetkellä. En kuitenkaan halua lukea <span style="font-style: italic;"></span>teiniromanssienkelitarinoita (kuten esim. Lauren Katen <span style="font-style: italic;">Fallen</span>)<span style="font-style: italic;"></span> vaan sellaisista enkeleistä, joista Raija kirjoittaa kuvaillessaan Lavie Tidharin kirjaa <a href="http://taikakirjaimet.vuodatus.net/blog/2976746">An Occupation of Angels</a> - eli pelottavista ja suurenmoista enkeleistä.<br /><br />Löysin pikaisella silmäyksellä kirjanmerkeistäni pari muutakin enkelikirjaa:<br />Becca Fitzpatrickin <a href="http://fi.risingshadow.net/library?action=book&book_id=6282"><span style="font-style: italic;">Langennut enkeli</span></a> ja Danielle Trussonin <a href="http://kirjamieli.blogspot.com/2011/04/danielle-trussoni-enkelioppi.html"><span style="font-style: italic;">Enkelioppi</span></a>. Ensimmäinen on kuitenkin ilmeisesti juuri sitä teinihömppää, eikä jälkimmäinenkään aivan vaikuta olevan sitä mitä nyt etsin. Osaisiko siis joku lukija suositella jotain kiinnostavaa enkelikirjaa?<br /></div>Jennihttp://www.blogger.com/profile/02109705313648985461noreply@blogger.com2