Tähtifantasia-kirjojen välissä luin Jim Butcherin Dresden filesin seitsemännen osan Dead Beat. Kirja oli jälleen sarjalle tyypillisesti viihdyttävä, nopealukuinen ja niin täynnä tapahtumia, että lukijaakin alkoi välillä hengästyttää. Tosin tällä kertaa Harry Dresden sai jopa nukkua muutamat yöunet, eikä minun tarvinnut olla jatkuvasti huolestunut siitä, saako univajeinen velhomme uuvahtaneet aivonystyränsä vielä liikkumaan. Harryn yöunien puutteellisuus on nimittäin joissain kirjoissa alkanut oikeasti ärsyttämään, kun tuntui, että kiireen ja univajeen varjolla Harry ei saanut pohtia eteen sattuneita mysteereitä, vaan joutui vain juoksemaan suoraan vaaroja päin parasta toivoen.
Sarjan pari viimeistä osaa ovat tuntuneet syventävän ja laajentavan juonta ja tuovan entistä enemmän jatkumoa sarjan osien välille. Tähän mennessä kukin kirja on ollut juoneltaan varsin itsenäinen, mutta taustalla oleva kirjoja yhdistävä juonikuvio on saanut koko ajan myös merkittävämmän aseman. Sarja ei myöskään ole alkanut toistamaan itseään, vaan kukin kirja on tuntunut omanlaiseltaan.
Pidän siitä, että Jim Butcher kehittää jatkuvasti Harryn tarinaa, eikä jätä asioita junnaamaan paikallaan. Harryn elämä on muuttunut kirjojen myötä ja etenkin nyt viimeisimmässä kirjassa yllättävänkin paljon ja mielestäni erittäin herkulliseen suuntaan, jota en osannut lainkaan odottaa. Tämän käänteen lisäksi Butcher tarjoili muitakin hienouksia ja sai minut eräässä kohtaa pohtimaan, että tämän takia fantasiaa kirjoitetaan! Butcher osasi hyödyntää taikuuden laajentamia mahdollisuuksia ja sai minut hihkumaan ihastuneena. Koska en halua spoilata ketään, jätän kertomatta asiasta tämän tarkemmin - lukekaa itse!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti