Kahden tähden kirjoja

Neljän tähden kirjojen vastapainoksi täytynee mainita, että olen lukenut viime aikoina myös heikompiakin tapauksia. Näiden joukkoon lukeutuvat Hal Duncanin Pako Helvetistä! ja Fritz Leiberin Lankhmarin varkaat. Kummatkin kirjat olivat juonellisesti ihan toimivia, mutta eivät vain saaneet missään vaiheessa minua innostumaan niistä. Nyt noin kuukausi (alle tai päälle) lukukokemuksen jälkeen tuntuu siltä, että kirjat eivät herätä enää mitään ajatuksia tai fiiliksiä. Molemmat kirjat olivat kuitenkin sen verran lyhyitä, että jaksoin ponnistella ne loppuun, eikä jälkikäteen tarvinnut harmitella, kun oli mennyt tuhlaamaan aikaansa näihin.

Myös joululomakirjani - M. G. Soikkelin Kuninkaantekijät ja J. R. Wardin Lover Revealed - mahtuvat tämän otsikon alle, eli kovin loistavia teoksia ei tullut pakattua laukkuun. Tähän kirjojen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin ja tuntuu hieman sopimattomalta käsitellä näitä samassa kappaleessa. Soikkelin Kuninkaantekijöistä olisin halunnut pitää. Kirjalla oli hieno kansi ja sen takakansiteksti oli houkutteleva. Lukukokemuksena kirja tuntui kuitenkin hieman pitkäveteiseltä ja hypähtelevältä. Tarinassa olisi ollut aineksia parempaankin eli vaikka en tästä teoksesta oikein innostunutkaan, lukisin mielelläni Soikkelilta vielä jotain muuta.

J. R. Wardin vampyyrihömppäsarjassa pääsin neljänteen osaan. Edellisten osien perusteella tiesin mitä odottaa, liiankin kanssa. Kirja kierrätti samoja juonikuvioita kuin edellisetkin kirjat ja päähenkilöpariskunta souti ja huopasi loputtomiin. Ärsytyksekseni aloin myös kiinnittää huomiota siihen, että kaikki henkilöt tuntuivat puhuvan samalla tavalla. Kaikki veljeskunnan jäsenet kutsuivat Butchia nimellä "Cop" ja kaikki käyttivät jatkuvasti sanoja "my man" puhuessaan miespuolisille ystävilleen. Varmasti esimerkkejä löytyisi muitakin, mutta nämä hyppäsivät minun silmilleni - enkä yleensä kiinnitä tällaisiin asioihin erityisemmin huomiota. Kaikesta valituksesta huolimatta olen kuitenkin aloittanut lukemaan jo sarjan viidettä osaa...