J. Pekka Mäkelä: Alshain

Aloitin kirjoittamaan J. Pekka Mäkelän Alshainista jo marraskuussa, mutta kirjoitus jäi kesken. Vaikka lukemisesta on nyt jo jonkin aikaa, haluan kuitenkin tuoda kyseisen kirjan blogiini. En normaalisti lue scifiä (siis koskaan), mutta koska kaipasin jotain erilaista luettavaa, päätin yrittää päästä ennakkoluulojeni ylitse. Tartuin juuri Alshainiin, koska sitä suositeltiin minulle kirjana, josta olisi helppo lähteä tutustumaan scifiin. Epäilin kuitenkin kirjaan tarttuessani, jaksaisinkohan sittenkään lukea sitä kokonaan.

Epäluuloni osoittautuivat perusteettomiksi ja Alshain tarjosi mielenkiintoisen ja hienon lukukokemuksen. Hankalia termejä ei kirjassa pahemmin ollut ja tarina oli hyvin inhimillinen, kietoutuen kirjan päähenkilöiden (etupäässä ei-tieteellisten) ongelmien ympärille.

Kirjan tarina koostuu viidestä osasta, joista kullakin on oma kertojansa. Tarinat lomittuvat toisiinsa ja niistä rakentuu yhtenäinen kokonaisuus. Ensimmäisen osan kertojana on Maasta Alshainiin muuttanut mies, joka koettaa tutustua ja sopeutua itselleen uuteen ja outoon kulttuuriin. Tämä sopeutuminen ja oudon kulttuurin ihmettely oli mielestäni koko kirjan parasta antia ja olinkin hieman pettynyt, kun muut kirjan kertojat olivat Alshainissa paljon paremmin kotonaan. Pidin kuitenkin kirjasta myös kokonaisuudessaan, joten kovin pitkään en asiaa muistanut harmitella.

Suosittelen itsekin Alshainia sellaiselle, joka ei scifiä normaalisti lue, mutta haluaisi kuitenkin kokeilla. Tämän jälkeen mieleni perukoille jäi kytemään ajatus siitä, että ehkäpä voisin lukea hieman lisääkin scifiä. (Suosituksia sainkin jo tukun lisää.)