perjantai 14. tammikuuta 2011

Yhteenveto vuonna 2010 luetuista kirjoista

Luetut kirjat vuonna 2010:

Alcott, Louisa M.: Kun ruusu puhkeaa
Butcher, Jim: Fool Moon
Butcher, Jim: Grave Peril
Butcher, Jim: Storm Front
Harris, Charlaine: Dead until dark
Harris, Charlaine: Living dead in Dallas
Ishiguro, Kazuo: Ole luonani aina
Jones, Diana Wynne: Liikkuva linna
Kate, Lauren: Fallen
Kushner, Ellen: Thomas Riiminiekka
Lackey, Mercedes: The Fire Rose
Lovecraft, H. P.: Kuiskaus pimeässä ja muita kertomuksia
McKillip, Patricia A.: Basiliskin laulu
McKillip, Patricia A.: Serren metsissä
Meyer, Stephenie: Breaking Dawn
Moorcock, Michael: Katso ihmistä!
Powers, Tim: Anubiksen portit (osa 1)
Rice, Anne: The Queen of the Damned
Rice, Anne: The vampire Lestat
Tolkien, J. R. R.: Taru sormusten herrasta - Sormuksen ritarit
Ward, J. R.: Dark Lover


Vuonna 2010 luin 22 kirjaa. Tulos on joihinkin teinivuosiin verrattuna hieman säälittävä, mutta toisaalta, verrattuna useampaan vuotta 2009 edeltäneeseen vuoteen, on määrä jo varsin kelpuutettava. (Tuolloin saatoin tenttikirjojen päälle lukea noin kaksi kirjaa vuodessa.) Tänä vuonna tavoitteenani olisi kuitenkin lukea enemmän kuin vuonna 2010 ja kirjoitella blogiini joitain ajatuksia lukemistani kirjoista.

Kuten ehkä edellisen vuoden lukulistastani voinee päätellä, pidän fantasiakirjallisuudesta ja vampyyreistä. Toivoisin kuitenkin, että näiden lisäksi listalta löytyisi myös historia-aiheista kaunokirjallisuutta sekä pari klassikkoa. Tolkien toki kuulunee tähän klassikko-osastoon, mutta koska olen lukenut Sormusten herran lävitse teininä varsin useaan otteeseen, oli tämä lukukokemus ennemminkin nostalginen kuin sivistävä.

Vuoden 2010 parhaita kirjoja olivat Sormuksen ritarit, The vampire Lestat, Thomas Riimimiekka ja Patricia McKillipin kirjat. Yhtä ylivoimaista suosikkia en osaa nimetä, mutta positiivisin yllättäjä oli Sormuksen ritarit. Uskoin, ettei Taru sormusten herrasta olisi enää yhtä vetoava kuin nuorempana, mutta olin väärässä. Jossain vaiheessa täytyy ehdottomasti lukea myös toinen ja kolmas osa. Vampyyri Lestat puolestaan oli loistava kirja, mutta pidin vielä enemmän Veren vangeista (jonka myös luin englanniksi). Anne Ricen kieli oli molemmissa kirjoissa hyvin viehättävää. Valitettavasti Kadotettujen kuningatar ei yltänyt enää samalle tasolle.

Ainoa selkästi huono kirja lukemistani oli Lauren Katen Fallen. Kirja jatkoi selvästi samaa kaavaa kuin esimerkiksi Meyerin Houkutus-kirjat, mutta toteutus ei ollut mielestäni lähellekään yhtä onnistunut. Parasta kirjassa oli sen kansi. Myös seuraava osa näyttää kauniilta, joten saatan vielä joskus jossain mielenhäiriössä hankkia senkin koristamaan kirjahyllyäni, vaikka itse kirja vaikuttaa vielä vähemmän vakuuttavalta kuin edeltäjänsä.

Charlaine Harrisin Southern Vampire Mysteries -sarjan kirjat ahmin luultavasti nopeimmin. Sain kolme ensimmäistä osaa joululahjana yksien kansien välissä ja nyt haaveilen seuraavan True Blood Omnibuksen tilaamisesta, jossa olisivat osat 4-6. Harrisin kirjat eivät varsinaisesti olleet mitenkään erityisen ihmeellisiä, mutta erittäin mukaansa tempaavia ja viihdyttäviä. Samaan sarjaan meni J. R. Wardin Dark Lover, jonka jatko-osiin täytynee myös jossain vaiheessa tutustua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti