Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus

Otin tavoitteekseni lukea kaikki tämän vuoden Tähtifantasia-ehdokkaat ennen voittajan julkistamista eli ennen heinäkuun puoliväliä. Ensimmäisenä vuorossa oli Adrzej Sapkowskin Viimeinen toivomus, joka on ensimmäinen osa The Witcher eli Noituri -sarjaa.

Tähtifantasia-raadin lehdistötiedotteessa Viimeisestä toivomuksesta todetaan seuraavasti: "Ajatuksia herättävä novellikokoelma, jossa hyödynnetään hienosti itäeurooppalaista fantasiaperinnettä." Itse en olisi mieltänyt kirjaa novellikokoelmaksi, mutta ehkä minun olisi parempi olla asiaa liikaa kommentoimatta, kun en yleensä novelleja lue. Viimeinen toivomus on toki siinä mielessä novellikokoelmamainen, että tarina koostuu erillisistä päähenkilön seikkailuista kertovista tarinoista. Kuitenkin kirjan kehyskertomus sitoo tarinat tiukasti yhteen ja mitä pitemmälle kirjaa luki, sitä vähemmän irrallisilta tarinat tuntuivat. Eri tarinat rakensivat vähitellen kuvaa kirjan päähenkilöstä Geraltista ja kirjan maailmasta.

Geralt on ammatiltaan noituri eli hän hoitelee päiviltä ihmisiä kiusaavia outoja otuksia kuten vampyyreita, kimairoita ja kikimoria. Hän kiertelee maasta, kylästä ja kaupungista toiseen tarjoten palveluksiaan maksua vastaan. Tarina on suoraviivainen ja turhia konstailematon fantasiaseikkailu, jossa on häivähdyksiä (erittäin suuria ja selkeitä häivähdyksiä) tutuista saduista. Lopulta se on myös kertomus rakkaudesta. Henkilöt ovat eläväisiä ja inhimillisiä ja kirjan maailma on kuvattu mielenkiintoisesti. Kirjan kieli on mukavaa ja tarina on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, ilman turhia sievistelyjä.

Tarina toimi kokonaisuutena erittäin hyvin. En kuitenkaan jäänyt jälkikäteen sitä pohtimaan tai fiilistelemään vaan jäin kaipaamaan sille hieman lisää syvyyttä. Ehkä olen tarpeettoman vaativa, sillä Viimeistä toivomusta ennen lukemani Lumikko ja yhdeksän muuta voi hyvinkin olla yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista ja jätti minut haikailemaan outojen mysteerien perään. Viimeinen toivomus puolestaan oli helppo ja nopea lukukokemus, joka rytmittyi mukavasti Geraltin eri seikkailuja koskevien tarinoiden avulla. Kirja lopetettiin myös toimivasti. En koe, että kirja olisi jäänyt kesken, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa.

"... Ennen vanhaan metsissä ulvoivat sudet, nyt ulvovat kummitukset ja ties mitkä korvenmyrät, ja ihmissusia ja muita hirvityksiä väijyy joka askeleella. Kylissä vedenneidot ja itkijäeukot kaappaavat lapsia, tapauksia on satamäärin. Ihan tukka nousee pystyyn kun ajatteleekin kaikenmoisia sairauksia, joista kukaan ei ennen ollut kuullutkaan. Ja sitten vielä tämä!" Velerad työnsi nahkakääröä pöydällä. "Ei mikään ihme, että teikäläisten palveluille riittää kysyntään." (Viimeinen toivomus, s. 12-13)