Syrjäisessä Herefordshiren kolkassa sijaitseva suunnaton tammimetsä uhmasi tunkeutujia. Se oli lähes läpipääsemätöntä aarnimetsää, jonne eksynyt harhailija havahtui uuteen maailmaan, joka uhmasi kaikkia ajan ja paikan lakeja. Se oli kuin sata eri metsää ja kätki sisäänsä lukemattomia aikakausia aina ihmisen alkuhämärään asti.Huxleyn perheeseen metsällä oli aina ollut outo imu. Se vei ensin isän, joka laiminlöi perheensä ja ajoi vaimonsa itsemurhaan. Se vei pojan, ja myöhemmin toisenkin. Sittenkään metsä ei paljastanut heille salaisuuttaan. (Ote Alkumetsän takakannesta)
Minulla on ollut jo hyvän aikaa kesken Robert Holdstockin uusin ja viimeiseksi jäänyt kirja Avilion, joka on jatkoa vuonna 1984 julkaistulle Alkumetsälle. Lukupäiväkirjani perusteella olen lukenut Alkumetsän vuonna 1999 ja olin jo pitkään pyöritellyt mielessäni, että voisin lukea sen uudelleen. En tiedä olisinko kuitenkaan toteuttanut tätä suunnitelmaani, ellei lukupiirini olisi innostunut tarttumaan Alkumetsään ehdotuksestani.
Kymmenen vuotta sitten Alkumetsä oli lukukokemuksena vaikuttavampi ja kiehtovampi, mutta edelleen kirja viehätti minua. Pidän Holdstockin luomasta muinaisesta metsästä, joka herättää myytit uudelleen henkiin ja tuo eri aikakausien hahmot, paikat ja tarinat vaeltamaan toistensa lomaan. Nykyaika ja myyttinen menneisyys kohtaavat toisensa, kun kirjan päähenkilö Steven Huxley vaeltaa yhä syvemmälle metsän sydämeen. Nuorempana minuun vetosi eniten Stevenin ja kelttiprinsessa Guiwennethin rakkaustarina, mutta nyt nautin ennen kaikkea Stevenin matkasta eri myyttien keskellä ja hänen sulautumisestaan osaksi metsän tapahtumia.
Alkumetsän uudelleen lukemisesta oli myös hyötyä Avilionin lukemisen kannalta, sillä nyt kun taustat ovat taas selkeästi muistissa, on Avilion huomattavasti mielenkiintoisempi. Jossain vaiheessa haluaisin myös tarttua sarjan muihin osiin, etenkin Metsän henkiin, jonka muistelisin aikanaan olleen Holdstockin kirjoista vaikuttavin.
Alkumetsä ja muut Holdstockin myyttiset kirjat ovat olleet suosikkejani jo pitkään. Avilionia en olekaan lukenut, joten täytyypä suomeen palattua etsiä kyseinen kirja sitten käteen.
VastaaPoistaMinäkin olen pitänyt Holdstockin kirjoista jo pitkään, tosin tämä uusintaluku oli pienoinen pettymys. Pitäisi kuitenkin jossain vaiheessa uskaltautua tarttumaan jatko-osiinkin uudelleen. :)
VastaaPoistaAvilionin tilasin jostain nettikaupasta, kyseistä teostahan ei ole käännetty suomeksi.
Ihan mielenkiinnosta haluaisin udella, mikä sai pettymään Alkumetsään uudella lukukerralla? :)
VastaaPoistaEnsimmäisen lukukerran jälkeen kirja tuntui salaperäiseltä ja mysteeriseltä, mutta en tavoittanut samaa tunnelmaa enää toisella kerralla. Tarina oli ihan jees, mutta se jokin erityinen jäi uupumaan. Sinällään tässä fiiliserossa ei liene mitään yllättävää, kun edellisellä lukukerralla olin kymmenisen vuotta nuorempi. :)
VastaaPoista