Nelimaa-trilogian toinen osa, Aika on lahjoista suurin, ei onnistunut vetämään minua mukaansa yhtä hyvin kuin sarjan ensimmäinen osa. Ensimmäinen osa tuntui tuoreelta ja uudelta, mutta toisessa osassa ei ollut enää samaa viehätystä. Jant ja kolme muuta kuolematonta seilaavat edestakaisin merellä, eivätkä tunnu saavan kovinkaan paljoa aikaiseksi. Hetkellisesti innostuin Trisistä ja sen kiehtovasta kirjastosta, mutta iloa ei kestänyt kauaa. Pian oltiin jälleen merellä.Kirjaa olisi mielestäni voinut tiivistää ja muokata jotenkin ytimekkäämmäksi. Lisäksi Jantin iänikuinen ongelma huumausaineiden kanssa oli pääasiassa vain rasittava ja toi lisää vetelyyttä tarinaan. Jännite Jantin ja Tiiran välillä oli sen sijaan kiinnostavampi ja samoin Salamasta luin mielenkiinnolla. Kirjan loppupuolella tarina tuntui lopulta saavan vauhtia alleen ja alkoi tuntua kokonaisuudessaan merkityksellisemmältä. Loppupuoli sai minut myös odottamaan innolla sarjan kolmatta osaa.
Kaikkiaan Swainstonin kirjat ovat tarjonneet mielenkiintoista vaihtelua fantasiarintamalla, vaikka eivät ylläkään mielestäni parhaimmistoon. Hänen maailmansa on omaperäinen ja kuolemattomat sekä Nelimaan keisari kiintoisia hahmoja.
Harmi, jos tämä ei ollut kovin hyvä teos. Hankin juuri sarjan ensimmäisen osan miehelleni hyvänpäivänlahjaksi. Hauska kuitenkin kuulla, että se on mukaansatempaava ja mukavan erilainen.
VastaaPoistaEi omasta mielestäni parhaita sarjoja, mutta kuitenkin tutustumisen arvoinen eikä lainkaan hullumpi! Toivottavasti miehesi pitää kirjasta. :)
Poista