torstai 13. lokakuuta 2011

Jeff VanderMeer: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki

Jeff VanderMeerin Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki oli erikoinen lukukokemus. Kirja koostuu kolmesta novellista ja liitteistä. Tarinat ovat sävyltään hyvin erilaisia, ensimmäinen on surrealistinen taidepläjäys, toinen kuivakka historiakuvaus ja kolmas sekava tarina viirahtaneesta kirjailijasta. Tarinoiden tunnelmaan kietoutui ajoittain lovecraftmaisia lonkeroita, puistattavia väläyksiä ja visioita, joita oma mielikuvitus väritti lisää tummin sävyin. Kaikkia tarinoita yhdistää Ambergrisin ihmeellinen ja kammottava kaupunki.

Ensimmäinen novelli, Martin Laken muodonmuutos, kertoo alkujaan keskinkertaisesta taiteilijasta, joka onnistuu nousemaan tuntemattomuudesta kuuluisuuteen. Mikä on tämän muodonmuutoksen taustalla? Taidekriitikko Janice Shriek koettaa ymmärtää Martin Laken sielunelämää hänen taulujaan tulkitsemalla. Taulut piirtyvät lukijan eteen upeina, pelottavina ja hämmentävinä. Ambergrisin kaupunki itse on kuin epätodellinen unikuva, jonka uumenissa Martin Lake maalaa painajaistaan kerros kerrokselta katsojan eteen. Entä mitä ovat hyönteistenkerääjät ja sieniasukit, joita vilahtaa Ambergrisin varjoisilla kaduilla?

Toisessa novellissa, Hoegbottonin opas Ambergrisin varhaishistoriaan, katkeroitunut historioitsija Duncan Shriek kuvaa Ambergrisin varhaista historiaa matkaoppaan sivuilla. Teksti vilisee alaviitteitä ja huomautuksia, joiden kautta lukija saa tietoonsa lukuisia detaljeja, sekä muiden historioitsijoiden epäuskottavia tulkintoja tapahtumista. Itse Ambergrisin varhaishistoria on synkeä, verinen ja outo. Ambergris perustettiin harmaalakkien (eli sieniasukkien) asuttaman Cincoriumin päälle julmuuksia kaihtamatta. Harmaalakkien ärsyttämisellä on kuitenkin kammottavat seuraukset.

Viimeinen novelli, X:n outo tapaus, on kertomus kirjailijasta, jonka todellisuudentaju on järkkynyt. Psykiatri haastattelee häntä selvittääkseen, onko hän enää yhteiskuntakelpoinen. Kirjailija kokee olevansa jälleen todellisuudessa kiinni ja vakuuttelee, että Ambergris on vain hänen mielikuvituksensa tuotetta. Tämä novelli ei ollut mieleeni yhtä paljon kuin kaksi edellistä. Sen lisäksi, että tarina tuntui sekavalta, en oikein pitänyt siitä, että kirjailija meni sekoittamaan "todellisuutta" ja Ambergrisia. Tämä jotenkin rikkoi aiempien tarinoiden luomaa lumousta.

Puolet siitä ajasta, kun luin viimeistä novellia, kiukuttelin mielessäni sitä, että suomentaja ei ollut ennättänyt suomentaa alkuperäistä teosta kokonaisuudessaan ja kirjasta oli siis jäänyt yksi novelli pois. Myöhemmin tajusin, ettei totuus olekaan aivan niin yksioikoinen. Englanniksi kirjasta on ilmestynyt monta eri painosta ja uusiin painoksiin on ilmeisestikin lisätty aina jotain uutta. Mitä ilmeisimmin minun täytyy etsiä siis käsiini mahdollisimman uusi englanninkielinen painos tästä kirjasta. Lisäksi tilasin jo toisen VanderMeerin Ambergrisiin sijoittuvan kirjan: Shriek, an Afterword. (Kirjastosta ei valitettavasti näyttänyt löytyvän VanderMeeria englanniksi.)

En alkuun tajunnut, että kirja koostuu useammasta tarinasta ja niin kuvittelin ensimmäistä tarinaa lukiessani sen olevan vasta alkua siinä kuvatuille tapahtumille. Olin siis jokseenkin pettynyt tajutessani, että Martin Laken tarina jo päättyikin ja vielä ilman makaaberia loppua, jota olin odottanut. Tästä huolimatta pidin eniten ensimmäisestä novellista, jota lukiessani saatoin miltei kuvitella näkeväni maalaukset silmieni edessä. Oli kuitenkin myös kiehtovaa päästä näkemään vilaus Ambergrisin kaupungin menneisyydestä toisessa novellissa. Tämän jälkeen en enää saattanut suhtautua samoin ensimmäisessä tarinassa hämmentävinä viittauksina esiintyneisiin harmaalakkeihin.

Kokonaisuudessaan kirja oli outo, erilainen ja hieman sekalainen. Ei varmasti kaikkien mieleen, mutta minä nautin kirjasta täysin siemauksin. Se osui selvästikin oikeaan mielentilaan, sillä en usko, että olisin toisena hetkenä jaksanut innostua yhtä paljon. Nyt kirja jätti kaipuun saada lukea lisää kummallisia tarinoita. Yhden itse asiassa jo luinkin, kun huomasin ilokseni, että hyllyssä nököttävässä Uuskummaa? Modernin fantasian antologiassa oli VanderMeerin novelli Salainen elämä. Tämä ei tosin valitettavasti yltänyt kiehtovuudessaan Pyhimysten ja mielipuolten kaupungin tasalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti