Fantasian lukijoille Robert Jordan ja Ajan Pyörä lienevät tuttuja, hyvässä tai pahassa. Minä törmäsin Robert Jordanin massiiviseen fantasiasarjaan ensimmäisen kerran vuonna 1998, jolloin sarjasta oli suomennettu vasta muutama ensimmäinen osa. Tuolloin tuskin osasin aavistaa, että edelleen, yli kymmenen vuoden ja yli kahdenkymmenen suomennetun osan jälkeen sarja olisi edelleen kesken.Vuonna 2007 Robert Jordan kuoli, mutta hänen sarjansa elää edelleen. Ennen kuolemaansa Jordan oli pyytänyt vaimoaan etsimään jonkun, joka voisi kirjoittaa sarjan valmiiksi, jotta fanit saisivat lukea myös sarjan päätöksen. Aluksi tuntui erikoiselta ajatella, että joku muu on kirjoittanut viimeiset kirjat. Luettuani The Gathering Stormin esipuheen en kuitenkaan voinut muuta kuin arvostaa Robert Jordania ja sitä, kuinka paljon hän välitti lukijoistaan. Hän täydensi elämänsä viimeisinä viikkoinaan muistiinpanojaan parhaansa mukaan, jotta joku toinen voisi viimeistellä sarjan hänen puolestaan sarjan faneja varten.
The Gatherin Stormin perusteella koen, että Brandon Sanderson oli loistava valinta viimeistelemään Jordanin sarja. Kuten joku kirjoitti, on kuin sarjalle olisi valittu uusi ohjaaja, joka vie sarjaa ja hahmoja eteenpäin omalla tavallaan. Tarina oli Ajan Pyörän, hahmot olivat tuttuja, mutta kuitenkin kirja oli tyyliltään erilainen kuin aiemmat osat. En osaa varmaksi sanoa, kun en ole kirjailijoiden tyyliä oikeasti vertaillut, mutta minusta tuntui, että pääsimme lukemaan enemmän henkilöiden ajatuksista ja tunteista. Aivan kuin kameraa olisi tuotu lähemmäs yksittäisiä hahmoja. En ainakaan muista aiemmin päässeeni esimerkiksi Nynaeven pään sisään kuulemaan hänen omia ajatuksiaan lettinsä nykimisestä tai ahdistumaan yhtä paljoa Randin sisäisestä myllerryksestä. Voin toki olla väärässäkin, kiinnitin varmasti eri lailla huomiota kirjoitustyyliin tietäessäni kirjoittajan vaihtuneen. Tuntui hieman siltä, kuin olisi lukenut loistavasti kirjoitettu fanfictionia, jonka juoni on saanut alkuperäisen kirjailijan hyväksynnän.
Kirja oli mielestäni kokonaisuutena toimiva. Juoni eteni hyvin ja voin nyt uskoa, että seuraavissa kahdessa kirjassa tarina saadaan kuljetettua loppuun. Pidin siitä, että kirjassa keskityttiin Randiin ja Egweneen ja heidän tarinaansa, sen sijaan että se olisi ollut Jordanille tyypillinen sillisalaatti, jossa saadaan lukea jokaisesta henkilöstä hieman pitkän ja tuskallisen odotuksen jälkeen.
En siis ole erityinen Jordan-fani, joten minulla ei ollut myöskään erityisiä odotuksia tämän kirjan suhteen. Olen lukenut jokaisen sarjan kirjan vain kerran, enkä ole pitkiin aikoihin enää muistanut kaikkia sarjan käänteitä. Harvemmin olen kuitenkaan kokenut tämän haittaavan lukukokemusta. Luultavasti tämä kuitenkin vaikuttaa siihen, ettei minulla ole niin paljon odotuksia sen suhteen, mitä kirjoissa pitäisi tapahtua. Nautin vain menevästä tarinasta jo erittäin tutuiksi käyneillä hahmoilla.
Hyvä arvostelu, hyvin omakohtainen. Minulle TGS oli iloinen yllätys ja olo oli tosiaan helpottunut sen suhteen, että tiesi tarinan saavan päätöksen, oli se sitten millainen tahansa.
VastaaPoistaKiitos! Minä olen myös iloinen siitä, että tiedän pääseväni lukemaan tarinan päätöksen pitkän taipaleen jälkeen. :)
VastaaPoista