Viime viikolla en innostunut tai saanut kunnollista otetta oikein mistään kirjasta. Lueskelin yhtä hitaasti eteenpäin ja välillä pyörittelin kädessäni muita kirjoja pohtien, josko tämä tai tuo olisikin sopivampi sen hetken mielentilaan. Lopulta lauantai-iltana totesin haluavani lukea jotain romanttista ja niinpä nappasin hyllystä siellä jo pidempään odotelleen J. R. Wardin kirjan Lover Eternal.
Luen järestään kevyttä hömppäfantasiaa englanniksi, kuvitellen nauttivani niistä näin enemmän. Oletan, että vieras kieli etäännyttää tekstistä sopivasti, jolloin keskinkertaisempikin kirja tuntuu paremmalta. Teorian testaamiseksi pitäisi varmaan lukea joskus Wardia suomeksikin - en vain oikein ole varma haluanko.
Lover Eternal on Black Dagger Brotherhood -sarjan toinen osa. Kirja ei tarjonnut mitään yllätyksiä, mutta enpä niitä odottanutkaan. Tarinan keskiössä oli kiihkeä rakkaustarina, jonka taustalla pyöri pienemmässä roolissa vampyyreiden ja heidän vihollistensa lessereiden (mitä lienevät suomeksi?) keskinäinen taistelu. Siirappia, seksiä, komeita miehiä ja hieman toimintaa - Wardin keitos toimi jälleen oikein hyvin nopeana välipalakirjana, kun ei kaivannut mitään syvällisempää, vaan halusi vain viihtyä kirjan äärellä.
En osaa ottaa Wardin kirjoja erityisen vakavasti, vaikka sinänsä tässäkin kirjassa päähenkilöiden elämä oli kaikkea muuta kuin helppoa ja kevyttä. Kirja oli kuitenkin kirjoitettu siten, että oletin alusta asti, että kaikki ongelmat on tehty voitettaviksi ja niiden on vain tarkoitus rakentaa jännitettä rakastavaisten välille, kunnes lopulta kaikki voitetaan, tavalla tai toisella.
Juoni vielä tiivistetysti: Leukemiaa sairastanut nainen, jonka elämä on kiertynyt sairauden ja sen uusiutumisen pelon ympärille tapaa vampyyrimiehen, joka kantaa omaa demoniaan sisällään - kirjaimellisesti. Mies ja nainen rakastuvat, mutta sairauden ja sisäisen hirviön pelko kiskovat heitä erilleen. Rakastavatko he tarpeeksi toisiaan ollakseen yhdessä ja voittaakseen haasteet yhdessä?
(Kirja löytyy suomennettuna nimellä Ikuinen rakastaja.)
Luen järestään kevyttä hömppäfantasiaa englanniksi, kuvitellen nauttivani niistä näin enemmän. Oletan, että vieras kieli etäännyttää tekstistä sopivasti, jolloin keskinkertaisempikin kirja tuntuu paremmalta. Teorian testaamiseksi pitäisi varmaan lukea joskus Wardia suomeksikin - en vain oikein ole varma haluanko.
Lover Eternal on Black Dagger Brotherhood -sarjan toinen osa. Kirja ei tarjonnut mitään yllätyksiä, mutta enpä niitä odottanutkaan. Tarinan keskiössä oli kiihkeä rakkaustarina, jonka taustalla pyöri pienemmässä roolissa vampyyreiden ja heidän vihollistensa lessereiden (mitä lienevät suomeksi?) keskinäinen taistelu. Siirappia, seksiä, komeita miehiä ja hieman toimintaa - Wardin keitos toimi jälleen oikein hyvin nopeana välipalakirjana, kun ei kaivannut mitään syvällisempää, vaan halusi vain viihtyä kirjan äärellä.
En osaa ottaa Wardin kirjoja erityisen vakavasti, vaikka sinänsä tässäkin kirjassa päähenkilöiden elämä oli kaikkea muuta kuin helppoa ja kevyttä. Kirja oli kuitenkin kirjoitettu siten, että oletin alusta asti, että kaikki ongelmat on tehty voitettaviksi ja niiden on vain tarkoitus rakentaa jännitettä rakastavaisten välille, kunnes lopulta kaikki voitetaan, tavalla tai toisella.
Juoni vielä tiivistetysti: Leukemiaa sairastanut nainen, jonka elämä on kiertynyt sairauden ja sen uusiutumisen pelon ympärille tapaa vampyyrimiehen, joka kantaa omaa demoniaan sisällään - kirjaimellisesti. Mies ja nainen rakastuvat, mutta sairauden ja sisäisen hirviön pelko kiskovat heitä erilleen. Rakastavatko he tarpeeksi toisiaan ollakseen yhdessä ja voittaakseen haasteet yhdessä?
(Kirja löytyy suomennettuna nimellä Ikuinen rakastaja.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti