Steph Swainston: Aika on lahjoista suurin

Nelimaa-trilogian toinen osa, Aika on lahjoista suurin, ei onnistunut vetämään minua mukaansa yhtä hyvin kuin sarjan ensimmäinen osa. Ensimmäinen osa tuntui tuoreelta ja uudelta, mutta toisessa osassa ei ollut enää samaa viehätystä. Jant ja kolme muuta kuolematonta seilaavat edestakaisin merellä, eivätkä tunnu saavan kovinkaan paljoa aikaiseksi. Hetkellisesti innostuin Trisistä ja sen kiehtovasta kirjastosta, mutta iloa ei kestänyt kauaa. Pian oltiin jälleen merellä.

Kirjaa olisi mielestäni voinut tiivistää ja muokata jotenkin ytimekkäämmäksi. Lisäksi Jantin iänikuinen ongelma huumausaineiden kanssa oli pääasiassa vain rasittava ja toi lisää vetelyyttä tarinaan. Jännite Jantin ja Tiiran välillä oli sen sijaan kiinnostavampi ja samoin Salamasta luin mielenkiinnolla. Kirjan loppupuolella tarina tuntui lopulta saavan vauhtia alleen ja alkoi tuntua kokonaisuudessaan merkityksellisemmältä. Loppupuoli sai minut myös odottamaan innolla sarjan kolmatta osaa.

Kaikkiaan Swainstonin kirjat ovat tarjonneet mielenkiintoista vaihtelua fantasiarintamalla, vaikka eivät ylläkään mielestäni parhaimmistoon. Hänen maailmansa on omaperäinen ja kuolemattomat sekä Nelimaan keisari kiintoisia hahmoja.

Arvosanoista

Arvelin, että voisin sanoa muutaman sanan kirjoille antamistani arvosanoista. Kukin näkee luultavasti numerot eri tavoin, joten lienee selkeintä, jos hieman avaan omia arvosteluperusteitani. Arvostelen kunkin kirjan asteikolla 1-5 ja liitän arvosanani blogitekstin tunnisteisiin.

5 - Yksi parhaista lukemistani kirjoista. Vitosia annan harvoin ja harkiten.
4 - Loistava kirja. Ei aivan yltänyt parhaisiin, mutta pidin kuitenkin todella paljon.
3 - Hyvä kirja. Pidin, mutta jotain jäi myös puuttumaan.
2 - Ok kirja. Jotain hyvää, jotain huonoa.
1 - En pitänyt. Kirja saattoi myös jostain syystä olla hyvin ärsyttävä, jonka takia annoin sille ykkösen protestina. Luultavasti en kuitenkaan lue kirjaa loppuun, jos en pidä siitä lainkaan, joten ykkösiä annan vielä vähemmän kuin vitosia.

(Taidan kokeilla osaanko tehdä blogiini välisivun ja liittää arvosteluperusteeni myös sinne.)

Olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka muut tulkitsevat arvosanoja. Onko esimerkiksi kolmosen saanut kirja hyvä?

Lavie Tidhar: An Occupation of Angels

Ensimmäisenä e-kirjana hankin Kindleeni Lavie Tidharin teoksen An Occupation of Angels, koska satuin löytämään sen halvalla Amazonissa. Lukulistalleni kirja sen sijaan päätyi alkujaan Taikakirjaimien arvostelun perusteella, sillä Raija kuvasi Tidharin synkkiä enkeleitä hyvin kiehtovasti.

Enkelit eivät pettäneet ja yksistään niiden takia koen, että kirja kannatti lukea. Enkelit olivat mielenkiintoisia ja inspiroivia olentoja, joihin olisi voinut paneutua syvemminkin. Sen sijaan muu kirja ei iskenyt yhtä paljoa. Päähenkilö jäi etäiseksi toimintapelin sankarittareksi, joka mielikuvissani juoksi ase kädessä kohtauksesta toiseen. Kirjan lukeminen venyi sen lyhyestä pituudesta huolimatta ja vaikka se olikin ensimmäinen kirja Kindlessäni, ei se todellakaan ollut ensimmäinen loppuun luettu e-kirja.

Tähtifantasia-ehdokkaat 2012

Vuoden 2012 Tähtifantasia-ehdokkaat on nyt julkistettu ja tittelistä kisaavat seuraavat teokset:

---

• John Ajvide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen (Gummerus) – "Kauhuromaani tutkii vaistojen ja yhteiskunnan häilyvää rajapintaa. Teos vakuuttaa herkällä henkilökuvauksellaan."

• Hal Duncan: Pako helvetistä! (Like) – "Tyylikäs ja omaperäinen pienoisromaani tempaa mukaansa ja iskee vimmalla päin maailman vääryyksiä."

• China Miéville: Toiset (Karisto) – "Vetävästä murhamysteeristä kasvaa henkeäsalpaava kuvaus inhimillisen ymmärryksen ja yhteiskunnan rajojen keinotekoisuudesta."

• Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka (WSOY) – "Itäeurooppalaista laatufantasiaa, joka sekoittaa rohkeasti huumoria ja sadun tenhoa realistiseen kerrontaan."

• Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi (Atena) – "Kaunis, monipiirteinen tarina eristäytymisestä, kohtalosta sekä rakkaudesta."

---

Lista vaikuttaa erittäin hyvältä, vaikka luettuna onkin vasta Pako helvetistä!, josta en edes pitänyt. (Ja nyt harmittaa, kun en kirjoittanut kirjasta muutamaa sanaa enempää, mutta en kuitenkaan aio palata kirjan pariin enää.)

Toiset, Kohtalon miekka ja Tyttö joka muuttui lasiksi ovat jo pitemmän aikaa olleet omalla lukulistalla ja kaksi ensimmäistä vielä omassa kirjahyllyssä. Ehdokkuus tuonee sopivaa potkua näiden lukemiseen. Kultatukka, tähtönenkin vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta lukemieni arvioiden perusteella, mutta myös tarpeettoman kauhulta, minkä takia aioin jättää sen lukematta. Nyt täytynee sitten kuitenkin uskaltautua senkin pariin.