Viime vuoden loppupuolella löysin Vaskikirjojen julkaiseman fantasiakirjallisuuden ja olen hiljakseen lukenut kustantamon kirjoja. Löytäminen tosin tapahtui jokseenkin myöhäiseen aikaan, sillä kustantamo oli tuolloin lopettamassa toimintaansa. (Nyt se on myyty uudelle omistajalle, mutta tämän enempää en kustantamon tilanteesta tiedä.) Silmäillessäni kustantamon kirjavalikoimaa, tykästyin heti ensinäkemältä Roger Zelaznyn Amberin yhdeksän prinssiä -kirjan kanteen. En kuitenkaan halunnut ostaa omaan hyllyyni sarjaa, jonka suomennos on ilmeisestikin jätetty kesken. Törmättyäni kirjaan kirjastossa jokin aika sitten, lähti se matkaani.Kirjan alkuasetelma on seuraava: Mies herää vuoteessa. Hän ei tiedä kuka hän on tai missä hän on. Hän muistaa, että jo jonkin aikaa, aina kun hänen mielensä on hieman selkiytynyt, tulee sairaanhoitaja neuloineen ja tökkää häneen jotain. Mies muistaa olleensa onnettomuudessa, mutta hänestä tuntuu, ettei hänen enää tarvitsisi maata vuoteessa ja että häntä on pidetty unessa liian pitkään. Mies päättää, että on aika nousta ylös ja ottaa kohtalo taas omiin käsiin.
Sairaalassa mies saa tietää, että hänen sisarensa on kirjannut hänet sinne. Tämä sisar on hänen ainoa linkkinsä totuuteen hänestä itsestään, joten hän lähtee tapaamaan tätä. Tietenkään mies ei tiedä, onko tämä henkilö hänen sisarensa, tai mitkä hänen tarkoitusperänsä ovat, mutta ainoa tapa saada lisää tietoa, on tavata tämä "sisar".
Mies ei halua paljastaa muistinsa onnetonta tilaa muille, joten keskustellessaan muiden ihmisten kanssa hän koettaa pitää tilanteensa salassa ja samalla saada mahdollisimman paljon tietoa itsestään. Seurauksena tästä on hykerryttäviä keskusteluja, joissa mies koettaa viedä keskustelua eteenpäin kertomatta itse oikeasti mitään. Hän heittää keskusteluun epämääräisiä ja vihjailevia kommentteja, ilman, että hänellä on aavistustakaan siitä, mitä hän vihjailee. Esimerkkinä pätkä keskustelusta edellä mainitun sisaren kanssa:
"Kyllä", hän jatkoi, "ja hän haluaa tietää, mikä on asemasi."
"Olen juuri tässä", sanoin.
"Tarkoitatko...?"
"Tällä hetkellä", sanoin hänelle ehkä liiankin nopeasti, koska hänen silmänsä olivat laajenneet liian paljon, "koska en tiedä asioiden tämänhetkistä laitaa" mitä se sitten tarkoittikaan.
(Amberin yhdeksän prinssiä, s. 20)
Päähenkilön mielenkiintoisen ongelman lisäksi pidin kirjan suoraviivaisuudesta. Asiat etenivät nopeaan tahtiin, ilman loputonta jahkaamista ja yllättäviä uusia ongelmia. Fantasiasarjojen ongelmana tuntuu välillä olevan asioiden loputon pitkittäminen ja tarpeeton monimutkaisuus. Zelazny ei kuitenkaan sorru tähän, joten Amberin yhdeksän prinssin lukeminen tuntui virkistävältä vaihtelulta. Kirja oli myös mukavan lyhyt (202 sivua), mutta tästä huolimatta kirjassa tapahtui paljon ja juoni edistyi hyvin.
Minäkin pidin Amber-sarjan kahdesta ensimmäisestä suomennetusta kirjasta, ja on tosiaan harmi, ettei niitä ainakaan toistaiseksi ole luvassa lisää. Arvostelusi muistutti, että pitänee jossain vaiheessa jatkaa lukemista englanniksi :)
VastaaPoistaOlen nyt lukenut molemmat suomennetut kirjat ja tähyilin jo, kuinka englanninkielistä jatkoa on saatavilla kirjastosta. Taidan kuitenkin pitää hieman taukoa ja yritän muistaa palata myöhemmin uudelleen sarjan pariin. Ehkä sitten sinun jatko-osia koskevien arvostelujen myötä... ;)
VastaaPoistaTämän kirjan aloitus on kyllä vertaansa vailla :)
VastaaPoistaLuin englanniksi pari kolme ensimmäistä osaa joskus aikoinaan mutta jostain syystä se jäi...pitäisi joskus ottaa uusiksi.
Tuo pitkitettyjen fantasiatiiliskivisarjojen ongelma on tullut huomattavaksi oikeastaan vasta 80-luvulla (ainakin Dragonlanceilla ja Robert Jordanilla oli osuutta asiaan), 70-luvulta ja sitä ennen löytyy aika paljonkin tällaista vauhdikasta ja suoraviivaista pulp-fantasiaa jossa kirjoja ei ole pituudella pilattu. Jos Zelaznysta pidit niin vilkaise Michael Moorcockin kirjoja, ja sitten on näitä Samuel Delany, Robert Asprin, R.A. MacAvoy, varhainen Marion Zimmer Bradley...ja sitten tietysti ne vanha kaarti, Robert E. Howard, Fritz Leiber, C.L.Moore...
Ongelmahan on että noita ei ole juurikaan käännetty suomeksi. Howardia aika hyvin ja Moorcockin Elricia kai yksi kirja, muilta joitain yksittäisiä novelleja siellä täällä.
Kiitos näistä kirjavinkeistä! Olen pääosin pysytellyt uudemmassa fantasiassa, mutta pitäisi selvästi uskaltautua useammin vanhemman pariin.
VastaaPoistaSääli tosin, jos noita ei pahemmin ole käännetty. Englanniksi lukemisessa ei sinällään ole mitään ongelmaa, mutta uutta on kuitenkin helpompi lähteä kokeilemaan ensin suomeksi.
Minäkin suosittelen Moorcockia. Koska Amberin yhdeksän prinssiä iski, saatat pitää Elric Melnibonélaisesta. Myös näitä 70-luvun romaaneja kannattaa kokeilla:
VastaaPoistaM. John Harrison: Pastellikaupunki
Karl Edward Wagner: Pimeyden verkot
Kiitos näistäkin suosituksista! Lukulistalla on niin loputon määrä kirjoja, että en lupaa heti näihin tarttua, mutta ainakin Moorcockiin jossain vaiheessa, kun sitä molemmat suosittelitte. :)
VastaaPoista