Toinen lukemani Tähtifantasia 2012 -ehdokas oli Andrzej Sapkowskin Noituri-sarjan toinen osa Kohtalon miekka. Pidin kyseisestä kirjasta huomattavasti enemmän kuin ensimmäisestä lukemastani Tähtifantasia-ehdokkaasta Pako Helvetistä!, mutta en kuitenkaan usko, että Kohtalon miekka on oma voittajaehdokkaani.
Luin Kohtalon miekan jo useampi kuukausi sitten, enkä muista kirjasta enää paljoakaan. Onneksi kuitenkin kirjoitin ajatuksiani ylös heti kirjan luettuani ja näihin muistiinpanoihin olen tukeutunut tätä tekstiä kirjoittaessani. Aivan muistiinpanojeni alkuun olen todennut, että luin kirjan varsin epäotolliseen väliin - heti George R. R. Martinin A Dance with Dragonsin perään, joka oli etenkin loppua kohti mentäessä vaikuttava lukuelämys. Dancen jälkeen Kohtalon miekka tuntui kevyeltä, simppeliltä ja suorasukaiselta.
Kohtalon miekkaa edeltänyt osa Viimeinen toivomus oli enemmän mieleeni. Ensimmäisessä osassa tutustuttiin outoon, kiehtovaan noituri Geraltiin. Novellien perusteella kuva sekä noiturista, että hänen maailmastaan rakentui hiljakseen, kirjailijan tiputellessa palasen siellä, toisen täällä. Toisessa osassa saadaan tietää lisää, mutta noituria ei kuvata enää yhtä mystisenä hahmona, vaan hänestä luodaan kuvaa miehenä, joka ei pohjimmiltaan ehkä sittenkään ole niin erilainen kuin muut.
Kohtalon miekka, kuten Viimeinen toivomus, on novellikokoelma. Edellisestä osasta kirjoittaessani totesin tosin, ettei sitä mielestäni voi kutsua novellikokoelmaksi, vaikka se koostuukin novelleista, sillä kokonaisuus tuntui kuitenkin varsin yhtenäiseltä. Tämä toinen osa tuntuu ehkä selkeämmin novellikokoelmalta, sillä tarinat ovat hieman irrallisempia, vaikka myös näiden tarinoiden väliltä löytyy jatkuvuutta.
Kirjojen rakenne sinällään toimii mielestäni hyvin ja novellit sopivat kuvastamaan noiturin elämää. Geralt kulkee paikasta toiseen, seikkailusta toiseen ja tarinasta toiseen. Hän tutustuu uusiin ihmisiin ja olentoihin, sekä ajoittain törmää myös vanhoihin tuttuihin. Jotkin asiat väistämättä seuraavat mukana tai taustalla, toiset puolestaan jäävät tarinan päättyessä.
Muistiinpanoissani totean, että kirja parani mielestäni huomattavasti loppua kohti ja annoin sille lopulta yhden tähden enemmän, kuin mitä vielä 2/3 kirjasta luettuani olin suunnitellut. Alun novelleissa oli enemmän satunnaisten seikkailujen tunnelmaa, kun taas lopussa novellit kuroutuivat selkeämmin yhdeksi yhtenäisemmäksi tarinaksi, joka jättää odottamaan jatkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti